Takaisin Alaskaan!

Tere!

Perjantaihin taidettiin jäädä. Ilta aloitettiin Walterin ja son of dad of Samin kanssa suuntaamalla Suomen suurlähettilään asunnolle kutsutilaisuuteen. Siellä tavattiin muita NUS:n vaihto-oppilaita sekä niinikään vaihtareita SMUlta, eli vähän niinku paikallinen kauppis, ja opintomatkaajia Turun kauppakorkeakoulusta. (Eli vähän niinku paikallinen kauppis...)

Oli hauskaa tutustua uusiin suomalaisiin tyyppeihin ja turussa opiskelevien kanssa oli helppo tulla juttuun. Lähinnä keskityin keskustelemaan naispuolisten henkilöiden tai Walterin kanssa. Tarjoilu oli juhlien ehdotonta aatelia. Söin lohta, join lonkeroa, söin lihapullia, join Olvia, söin kunnon salaattia ja join Fizziä.

Juhlat lppuivat tarjoilun hiivuttua ja suuntasimme koko juhlajoukon voimin ulos. Me "paikalliset" suuntasimme takaisin aloittelemaan Commonwealthiin, jossa juhlittiin synttäreitä. Turkulaiset menivät suoraan Clarke Quayn sillalle ja me seurasimme perässä puolenyön aikaan (normihintaisella) taksilla. Juttelin vielä muutamien turkulaisten kanssa, mutta tunsin itseni melko ylimääräiseksi heidän kadottuaan terassibaariin ja kavereiden suunnatessa yökerhoihin. Itse olin liian väsynyt ja hyppäsin ensimmäiseen taksiin kohti CWtä.

Ai, niin. Walter oli jättänyt avaimet kotiin, mutta etuovi oli auki. Sen sijaan Walterin huone oli lukossa ja avaimet ilmeisesti sen sisäpuolella. Eikä Erkkakaan ollut kotona. Kaiken kukkuraksi Walterin puhelimesta oli akku loppunut. Siinä sitten vietin yötä silmäluomet raskaina tietokoneen äärellä ja siirryttyäni pienelle nahkasohvalle lepäämään tuli Walterkin paikalle. Nukahdin jossain vaiheessa ja heräsin, kun joku herrasmies (vaksi, vartija tms.) tuli avaamaan meille oven. Lattialla oleva patja ei koskaan ole tuntunut niin hyvältä.

Lauantaina otimme pitkään iisisti ja minä pesin pyykkiä. Iltaa vietimme Edwardin ja parin brittikaverin kanssa ensiksi biljardia pelaten. Biljardipaikassa soi sensuroimaton hittimusa ja täytyy myöntää, että joko olen taantunut tai sitten hittimusan taso on pienessä nousussa. Toisaalta sama musiikki ei lämmitä niinkään yökerhoissa, mikä voi toisaalta johtua valaistuksesta (tai sen puutteesta), äänentoistosta, ihan vaan asiakaskunnasta tai kaikista yhdessä. Biliksen jälkeen menimme vielä kolmeen pekkaan elokuviin katsomaan Source Code -elokuvan ennakkonäytöstä. Oli muuten aika hyvä.

Walter painui Hong Kongiin nukkuessani ja tänään olen pakannut, kuivattanut pyykkini auringon paisteessa ja tehnyt viimeiset ostokseni. Budjetti riitti loistavsti, lompakossani on tasan yksi dollari paikallista valuuttaa ja metrokortissa on ylimääräistä noin kaksi.

Kohta hyvästelen Edwardin ja suuntaan lentokentälle yölentoani odottamaan. Onneksi perillä on jo sänky varattuna ja voin viimeistään Darwinissa nukkua niin pitkään kuin haluan.

Eletään inhimillisesti ja kuullaan taas.

Pelkonen inhoaa Las Vegasia

 
Suojelusbuddhani

Hindutemppeli

Uima-allas (maailman) katolla

Jonottamaan pääsee merelläkin

 
Kummitusmetro

Ni hao.

Singaporen arkeen on tutustuttu nyt melkein kokonaisen arkiviikon ajan. Maanantai ja tiistai oli pyhitetty itsenäiselle turismille. Näin keskustan monelta metroasemalta käsin eri suunnista ja kiertelin lukuisia ostoskeskuksia. Postikortit tuli ostettua, mutta ovat kirjoittamatta ja lähettämättä. Postimerkkejäkään ei vielä ole. Mieluisimpana kaupunginosana jäi mieleen Chinatown, jossa ei nyt ollut ihan mikään täydellinen meininki, mutta turistiystävällinen paikka se oli kuitenkin. Little India oli toisaalta oma elämyksensä ja näinhän siellä jättimäisen läjän currya erään satunnaisen kiinteistön lattialla. Kiinalaisten Buddhalainen hoilausseremonia vei voiton intialaisten Hindulaisista grillibileistä. Löysin myös suojelusbuddhani temppelistä ja olisin voinut sponsoroida häntä 180 dollarin (n. 95 euroa) hintaan. Ehkä osaan olla ihan hyvä ihminen ilman tuotakin sijoitusta. Ehkä.

Singaporen ulkopuolella eletään jännittäviä hetkiä. Vanhempien sukupolvien kuumat heinäkuut ovat johtaneet syntymäpäivien sumaan huhtikuussa ja serkkuni NyyJuud viettikin synttäreitään eilen. Viikon päästä onkin ainakin kahdet synttärit lisää allekirjoittaneen viettäessä merkkipäiväänsä heti serkkupoika OOOooo-JOOOooo:n juhlallisuuksien jälkeisenä päivänä (itseasiassa synttärit ovat virallisesti 6,5 tuntia samaan aikaan). Toinen huhtikuun puolenvälin hienoimmista jutuista on NBAn pudotuspelien alkaminen. Itse tulen luultavasti olemaan kaukana koripalloa toitottavista töllöttömistä aina toukokuun loppuun asti, joten penkkiurheilullinen kultakausi jää tältä vuodelta lyhyeksi. Onneksi saimme katsottua viimeisiä runkosarjan otteluita ilmaiseksi Internetissä.

Stressiä on tarjoillut rahatilanteeni. Australialainen pankkitilini umpeutuu tämän kuun lopussa ja olen viimeisen matkakuukauden mahdollisten käteisvarantojen ja joulukuussa uusiutuneen Credit/Debit-korttini varassa. Ainoa ongelma tässä on se, että minulla ei vieläkään ole kortille PIN-koodia, koska ensimmäinen sellainen lähetettiin aivan väärään paikkaan. Lyhyestä virsi kaunis, jos olisin hoitanut yhden monesta asiasta kuukautta aikaisemmin ei stressiä olisi. Nyt pitää vain uskoa, että PIN-koodi on tiedossani (ja kortti toiminnassa; laksut olivat myös maksamatta!) ennen kuin käteinen loppuu. Sormet ristiin!

Mutta takaisin Singaporeen. Keskiviikkona kävimme Walterin kanssa Marina Bay Sands -viihdekeskuksessa, joka on kuuluisa kolmesta pilvenpiirtäjästä muodostuvasta hotellistaan ja saa suurimmat tulonsa valtavasta kasinostaan. Kasinolla emme käyneet, mutta pilvenpiirtäjien yhteiselle katolle päädyimme uimaan katolla olevaan uima-altaaseen. Ilmaistahan ei hupi tyypillisesti olisi, mutta lainasimme alakerran Samulilta käytettyä hotellin avainkorttia ja tämä oli riittävä pääsymaksu katolle. Maisemat olivat melkoisia ja otimme valokuvia laajalle levittyvästä Singaporesta. Sitten lähdimme sadetta pakoon sisälle.

Olimme aikeissa mennä yliopistolle vaihtarien läksiäistapahtumaan, mutta meillä ei ollut sateenvarjoa ja sade oli aikamoinen. Luistinradan vieressä lounastamisen jälkeen päädyimme taksijonoon ja siitä härskillä taksilla yliopistolle. Hieman ilmaista ruokaa ja palasimme Commonwealthiin valmistautumaan illan biletykseen.

Sillalla oli melkoiset bileet, mutta ei enää niin paljoa väkeä kuin viikkoa aikaisemmin. Vietin jonkin verran aikaa klubilla tanssilattialla (mistä kertoivat seuraavana yönä kramppaavat pohkeet), mutta sisuskaluissa resonoinut diskojytä (70-luvun termi) ja kalliit juomat eivät miellyttäneet, joten lähdin metsästämään halvempia virvoikkeita sillan kupeesta "sevenilevenistä" (7/11). En nähnyt sillalla ketään oikeasti tuttuja, mutta päädyin jostain syystä puhumaan singaporelaisen Raudhah -nimisen tytön (lue: nuoren naisen) kanssa. Hänelle oli Mika -niminen kaveri opettanut suomea (joskin melko lailla väärin) ja juttu luisti mukavasti. Puhuimme lähinnä Suomesta ja Australiasta (eli lähinnä allekirjoittanut puhui). Kävimme vielä McDonald'sissa, mutta Walter ehti ottaa jo taksin takaisin kotiin huomaamattani ja sain tyytyä matkustamaan taksilla yksin.

Kämpillä Walter antoi minulle peppupiiskaa, kun en ollut vastaillut puhelimeen.

Torstaina heräsimme intialaisten asennusmiesten mekkalointiin "olohuoneessa". Erittäin hitaan käynnistyksen jälkeen kävimme katselemassa rintoja Singaporen taidemuseossa ja teimme ekskursion Singaporen yösafarille. Näimme monia "yöeläimiä" kuten leijonia ja tapiireja erittäin läheltä ja homma oli kyllä hintansa väärti. Kummituseläin ei ikävä kyllä näyttäytynyt. Yösafarilla ei saanut kuitenkaan hirveän hyviä valokuvia, koska salamavalot olivat tiukasti kiellettyjä (mikä ei kylläkään estänyt monia turisteja tunkemasta välähtäviä kameroitaan kahden sentin päähän hedelmiä syövistä lepakoista). Minua se ei toisaalta haitannut, mutta te ette nyt näe yhtään eläintä. Ellette te satu katsomaan Avaraa luontoa blogia lukiessanne, eikä teillä ole lemmikkejä. Rahaa myös meni kotimatkaan, koska emme ehtineet kotiin ennen metroliikenteen loppumista keskiyöllä. Samalla myös taksi maksoi 50% ekstraa. Hieno systeemi.

Että semmosta. Walter lähti tänään punttisalille miehistymään ja minä jäin kämpille päivittämään blogiani. Illalla menemme Suomen suurlähetystöön nauttimaan ilmaista ruokaa ja juomaa. Soppa-Sakari on iloinen.

Kuullaan taas ehkä vielä Singaporesta tai vasta Darwinista, jonne lennän sunnuntain ja maanantain välisenä yönä odottamaan äitiä, synttäreitä ja pääsiäistä.

Adios!

Paha, paha Aasia

Terve mieheen!

Sankarimme seikkailee vimmatusti Aasiassa, mutta ehtii myös onneksi päivittämään blogiaan. Viime päivityksen jälkeen on lennetty Singaporeen, tutustuttu vaihto-oppilaiden bilekulttuuriin, vierailtu Singaporen yliopiston kampuksella sekä tehty viikonloppureissu Malesiaan Tiomanin saarelle, jossa on snorklattu, tutustuttu muihin maailmanmatkaajiin sekä juhlittu. Myös uutta ja ihmeellistä on tullut vastaan ruokapuolen muodossa. Cokista saa onneksi lähes joka paikasta. Mutta aloitetaanpas taas alusta...

Darwinin lentokentällä minua lähestyi herrasmies, joka edusti Australian matkailualaa ja hänellä oli kysymyksiä Australian matkastani. Yli seitsemän kuukautta matkailua jokaisessa osavaltiossa laitettiin pysähdyspaikka kerrallaan tietokoneelle talteen ja siinähän kesti melkein yhtä kauan kuin itse matkassa. No, ainakaan minulla ei ollut tylsää lentokonetta odottaessa. Voin myös olla Australian matkailuuni tyytyväinen, sillä montaa kuuluisaa nähtävyyttä ei ollut jäänyt näkemättä.

Singaporeen lennettiin auringonlaskua jahdaten eikä matka ollut kovin pitkä. Korvat vain tulivat kipeäksi pitkän laskeutumisen aikana.

Kentällä oli minua vastassa tasamittaisten aasialaisten seassa eurojättiläinen, ystäväni Walter (nimi muutettu). Hänen kanssaan matkustimme junalla Singaporen ytimen läpi Commonwealthin kaupunginosaan, jossa Walterin tapaan asuu paljon vaihto-oppilaita. Junamatkalla vaihdettiin kuulumisia ja minä sain paljon tietoa Singaporesta, josta en oikeastaan paljoa tiennyt. Lentokenttä ja laskeutuminen olivat kylläkin ennestään tuttuja, mutta sitähän ei lasketa.

Majoittumisen jälkeen keskiviikkoiltaa jatkettiin perinteisesti NUSin (Natuonal University of Singapore) vaihto-oppilaiden pikkulauantaita viettäen. Ihmisiä oli niin Suomesta kuin melkein mistä massa tahansa mitä mieleen juolahtaa. Ruotsi, Kreikka, Kanada, Yhdysvallat, Saksa. Ivan Dragokin oli paikalla ja kysyin häneltä, miksi hän pieksi Apollo Creedin hengiltä, mutta en saanut vastausta. Katsastimme vielä erilaisten värikkäiden baarien koko kirjon ulkopuolelta ennen paluutamme Walterin kämpille. Juhliminen sai tällä kertaa jäädä Walterin kiinan kokeeseen valmistautumisen tieltä.

Torstaina pääsin tutustumaan valtavaan NUSin kampukseen. Söimme lounasta, minä vierailin kirjastossa ja luin WiFin avustuksella loistavaa EuroBNTH -blogia, jota kirjoittavat niinikään vaihdossa olevat kaverini. Sitten kävimme vielä punttisalilla.

Perjantaiaamuna heräsimme ajoissa ja lähdimme viikonloppureissulle Tiomanin saarelle Malesiaan. Matka oli vaiherikas rajanylityksineen, busseineen ja lauttoineen ja saavuimmekin saaren pohjoisimpaan kylään n. seitsemän tuntia ensimmäiseen bussiin nousemisen jälkeen. Siellä tapasimme Markin ja Simonin, joiden kanssa majoituimme kolmen hengen huoneeseen. Kyllä, meitä oli neljä.

Iltaa vietettiin kaljojen ääressä ja jatkettiin erään sukellusten vetäjän synttärijuhlilla, missä tapasimme mm. ruotsalaisia tyttöjä. Oli mukavaa, mutta menimme ajoissa nukkumaan sillä lauantaiksi olimme varanneet päiväretken saaren ympäri.

Lauantaina tuli koko Tioman kyllä tutuksi. Saari ei ollut ihan pieni ja nähtävää riitti. Kiipeilimme vesiputouksella, snorklasimme korallien lähistöllä ja veneilimme ympäri saarta. Oli upea päivä. Tutustuimme myös amerikkalaistyttöön, joka kuului turistiryhmäämme. Hän liittyi myöhemmin myös illallisseuraamme.

Retken loputtua löysimme rannalta vielä lisää NUSin opiskelijoita, jotka olivat saapuneet aikaisemmin päivällä. Iltaa vietettiinkin sitten yhdeksän hengen voimin ja minä juttelin paljon Walterin, amerikkalaisen Maryannan ja ruotsalaisen Sofiaanin (uros) kanssa. Hän kertoi, ettei ole käynyt Turun satamaa pidemmällä Suomessa, vielä.

Sunnuntaiaamuna satoi ja lähdimme puoliltapäivin kotimatkalle, joka oli menomatkaa vaiherikkaampi kestäen n. yhdeksän tuntia. Ensimmäinen bussimme oli kyllä todella Madventures-henkinen ja näimme paljon banaanipeltoja. Takapuoleni myös puutui päivän mittaan aikalailla. Commonwealthissä en pysynyt kauaa hereillä ja tämän päivän olen ollut väsyneempi kuin pitkään aikaan.

Walterin käydessä koulua ja punttiksella olin minä tutustumassa Singaporeen. Kuvia tulee seuraavaan postaukseen kuten myös tarkempia mietteitä. Päällisin puolin Singapore musituttaa paljolti Hong Kongia kokonsa, englannin kielen läsnäolon ja ilmastonsa perusteella.

Huomenna katsastan vielä Tsainataunin (Chinatown) Walterin viimeistellessä tämän viikon opiskelukiintiöt. Tulossa on myös bileitä, eläintarhaa ja muuta kivaa.

Stay tuned!