Viimeinen krokosaurus

"Chomp!" sanoi krokotiili, kun pekonia söi.

Eilisaamu meni juuri niinkuin piti ja saavuin Perthin lentokentälle hyvissä ajoin. Kentällä luin kirjaa ja söin hiukan eväitä.

Lento meni oikein mukavasti ja pitkään alkumatkasta sain ihailla Länsi-Australian luontoa. Ensiksi lensimme peltojen yllä, mutta ne loppuivat kuin seinään ja siitä alkoi punertava outback. Lähes pilvettömän Outbackin yllä lensimme melko pitkään, kunnes saavutimme valtavan pilvirintaman. Siitä eteenpäin pilvipeite ei juurikaan rakoillut ennen pohjoiselle rannikolle pääsyä. Matkan aikana katsoin par jaksoa The Wire:ia ja luin myös lehtiä ja kirjaa. Ruokaa ei tarjottu kuin maksua vastaan, joten tyydyin müslipatukoihin.

Darwiniin saavuttaessa oli lämmin alkuilta. Sain laukkuni nopeasti ja löysin halvan bussikuljetuksen keskustaan. Yöpymispaikkaa en tiennyt, mutta guugletin matkalla, että hostellit olivat melko lähekkäin. Jäin pois paikallisen nuorisohostellin, YHAn, kohdalla, ja kävelin kadun yli ilmastoinnilla, uima-altaalla ja ilmaisilla pesukoneilla varusteltuun hostelliin.

Huonetoverina minulla oli reipas maailmanmatkaaja, (itseäni hiukan vanhempi) tsekkiläistyttö Kim. Hän antoi minulle tärkeimmät koordinaatit ja kävin Maccasissa eli Mäkkärissä syömässä. Sitten käväisin hostellilla järjestelemässä tavaroita ja lähdin elokuviin. Kävin katsomassa "Never Let Me Go" -nimisen elokuvan, joka yllätti minut positiivisesti.

Nukuin hostellilla oikein makeasti ja söin ilmaiseksi aamiaiseksi pari paahtoleipää ja hieman "koonfleiksejä" sekä yhden weetabixin. Lepäilin vielä huoneessa ennen kuin kirjauduin ulos hostellista. Jätin matkalaukut säilöön ja lähdimme Kimin kanssa katsomaan krokotiilejä Darwinin keskustan matelijapuistoon, Crocosaurus Coveen.

Kävimme katsomassa jokaikistä elukkaa ja kuuntelemassa jokaista "näytöstä". Ensimmäiseksi saimme käsitellä kahta liskoa ja yhtä käärmettä. Minä en lemmikkipythonia kannatellut, mutta ainakin voin sanoa hinkanneeni pythonia. Se tuntui ihan hyvältä.

Näimme myös kuinka krokotiilejä syötettiin ja kalojakin kanssa. Krokotiilit olivat eri ikäisiä; nuorimpia yksi- ja kaksivuotiaita oli paljon, vanhimpien ollessa 80-vuotiaita. Vanhin krokotiili oli nimeltään Burt ja hänet on voinut nähdä Crocodile Dundee -elokuvassa.

Kävin vielä keskustassa lounastamassa ja palasin katsomaan toisen krokotiilinsyöttönäytöksen ennen lähtöäni hostellin kautta lentokentälle. Järjestin samalla itselleni huoneen tänne paluutani varten puolentoista viikon päähän sunnuntain ja maanantain väliselle yölle.

Nyt olen lentokentällä ja reilu neljän tunnin lennon jälkeen tulee Walter minua lentokentälle vastaan.

Smell you later alligator!

Ei mitään uutta länsirannikolta

Terves!

Lauantaina tosin tein turistireissun, jonka huipentuma oli kävelyretki The Pinnaclesin luona. Mutta muuten ei mitään uutta ole tapahtunut.

Heräsin ajoissa aamulla ja kävellessäni bussin lähtöpaikalle oli ulkona melkeinpä kylmä, alle 20 astetta. Samaan bussiin kanssani päätyi 14 muuta ihmistä, joista kaikki paitsi kaksi olivat japanilaisia.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Haversham Wildlife Park, jossa ehdimme ensimmäisenä turistiryhmänä ennen puiston ovien aukeamista silitellä koalia, ruokkia kenguruita ja poseerata vompatin kanssa. Koalat olivat unessa kuten tavallista, mutta kenguruita en ollut ruokkinut viiteen vuoteen sitten ensimmäisen Australian reissun. Kävelin hiukan kauemmas muista ihmisistä ja tarjosin ruokaa erittäin kesyille ja hellyttäville yksilöille.

Vompatti oli uusi tuttavuus. Tosin sillä tai sitä pitelevällä naikkosella ei näyttänyt olevan kauhean mukavaa. Ensimmäisenä poseeraajana en ollut kiinnitänyt huomiota vompattineidin, hmm, kriittisiin paikkoihin. Neidillä meni japanilaisten kanssa kuitenkin niin hyvin, että pari papanaakin pääsi putkahtamaan eläimenhoitajan kenkien viereen. Itse en mokomaan pystyisi...

Palasimme bussiin ja matka seuraavaan pysähdyyspaikkaamme kesti yli kaksi tuntia. Matkan varrella oli monenmoista luontoa, pääosin melko kuivaa, vaikkei nyt ihan erämaata kuitenkaan. Mietin kuinka tylsää yksin Darwiniin ajaminen oisi voinut olla, mutta kuinka samalla haluan joskus palata Länsi- ja Pohjois-Australiaan tutustumaan niin rannikkoon, Kimberleyhin kuin tietysti Uluruun.

Saavuimme matkamme pohjoisimmalle pysähdyspaikalle Cervantesin kalastajakylään. Siellä tutustuimme hummerinpyydystykseen ja söimme lounasta. Hummerinpuolikas maksoi 15 dollaria. Tyydyin jo maksettuun ruokaan.

Matka jatkui takaisin etelään ja uutta rantatietä pitkin saavuimme The Pinnaclesille. Nämä kivimöhkäleet ovat aikojen saatossa muodostuneet vaihtelevan ympäristön johdosta. Ensiksi ne ovat olleet puita kuivalla maalla. Sen jälkeen ne ovat hautautuneet hiekkaan, joka on muuttunut merenpohjaksi. Osa hiekasta on kovettunut puiden ympärille. Sitten vesi on laskenut ja aikojen saatossa hienompi hiekka on tuulen mukana kulkeutunut pois kivettyneiden kivipaasien päältä. Matkaa rannikolle ei tosiaan ollut paljoa ja meri näkyykin korkeimmilta paikoilta, joten selitys vaikuttaa järkeenkäyvältä.

Hiekka-aavikolla oli kuuma ja kärpäsiä oli aika paljon. Kiersin ensimmäisenä ryhmästämme reilu kilometrin mittaisen lenkin ja yritin ottaa mahdollsimman paljon erilaisia kuvia, joissa olisi mahdollisimman vähän ihmisiä. En kuitenkaan nähnyt kirkkaassa auringonvalossa, miltä kuvat näyttivät. Kokemus oli hieno, mutta kärpästen ärsyttävyys oli n. puolessa tunnissakin jo liikaa. Pidemmälle reissulle olisi varmasti tarvinnut sellaisen kärpäsverkollisen päähineen.

Matkallamme oli vielä yksi etappi ja päädyimme isoille hiekkadyyneille ajamaan nelivetorallia ja "surffaamaan". Samaa hommaa kuin puoli vuotta aikaisemmin Queenslandin hiekkasaarella, mutta tällä kertaa hienostuneemmalla istuttavalla laudalla. Hiekka oli valkoista, mutta ei niin hienoa. Lisäksi dyyneillä oli paljon "urpoja" (sori, Urpo), jotka pööllyttivät hiekkaa ja käyttäytyivät muutenkin ärsyttävästi.

Ennen Perthiin paluuta pysähdyimme täyttämässä renkaat ja vatsamme, ja paluumatkalla kuuntelin musiikkia auringon laskiessa. Hostellille päästyäni en pysynyt kauaa hereillä ja nukuin pitkään.

Eilen en tehnyt mitään erikoista. Ostin Dymocksista matemaattisia "pähkinöitä" sisältävän kirjan ja kulutin niillä paljon aikaa. Tänään pähkäilyn ja muun lukemisen lisäksi kävin Länsi-Australian museossa.

Siellä oli loistava nisäkäsnäyttely, jossa oli esillä monia täytettyjä eläimiä ja luurankoja. Vanhimmat olivat yli sata vuotta vanhoja. Täytetty biisoni säväytti erityisesti. Muissa näyttelyissä käytiin läpi Aboriginaalien ja ensimmäisten eurooppalaisten välistä historiaa sekä koko maapallon maanteteellistä kehityskertomusta. Tämän näyttelyn kuljin tietysti nykyhetkestä aikojen alkuun. Hienoimpia olivat sukuunpuuttoon kuolleiden nisäkkäiden ja dinosaurusten luut sekä mallit. Perhosnäyttelyn sivuutin melko nopeasti.

Museossa käynnin jälkeen kirjoitin ja postitin muutaman postikortin sekä tutustuin taas kirjakauppojen tarjontaan. Mitään en kuitenkaan ostanut. Olen myös pakannut tavarani mahdollisimman hyvin huomista lähtöäni varten.

Huomenna siis otan aamiaisen jälkeen taksin lentokentälle, josta lennän n. vuorokaudeksi Darwiniin ennen lentoani Singaporeen, jonne saavun paikallista aikaa keskiviikkoiltana n. kymmeneltä. Sitä, koska blogini päivittyy seuraavan kerran, en tiedä. Jos en pääse wi-fin päähän niin Singaporen tarinat ilmestynevät ilman taidetta, niinkuin Baltimore Sunin toimituksessa valokuviin viitataan.

Näkemiin Western Australia!

PS. Potentiaali on ehkä hauskin muoto, johon verbejä voi suomeksi taivuttaa. Käyttänen sitä ahkerasti jatkossakin...

Aprilli pilalla

Hupaisaa Aprillipäivää!

Tässä blogissa ei keskitytä turhaan pilailuun vaan jymyuutisiin. Pari päivää sitten kerroin eri paikoissa vietettävistä öistä. Nyt ovat laskut menneet aivan uusiksi. Mitä ihmettä onkaan tekeillä?

Keskiviikkoisen puistoseikkailun jälkeen palasin hostellille ja kiipesin yläkertaan lataamaan DVD-soitintani. Istuessani alas kuulin yllättäen jonkun puhuttelevan minua henkilökohtaisesti. Ääni kuului tutulle naamalle, sillä Rochfordista tuttu saksalaistyttö Eva oli poikaystävänsä Jacobin kanssa saapunut Perthiin samaisena aamuna. Vaihdoimme kuulumisia ja Jacob kertoi tehneensä Rochfordilla paljonkin samoja hommia kuin allekirjoittanut. He olivat vierailleet jo Alice Springsissä sekä Sydneyssä ja olivat lähdössä autoilemaan ylös alas länsirannikkoa. Vähän samaan tyyliin kuin itsekin olin kaavaillut. Suosittelin heille King's Parkia ennen Perthistä lähtöä.

Eilisessä ohjelmassani oli hostellilla huoneenvaihto sekä läheisissä ilmaisissa museoissa käynti. Huoneenvaihdon jälkeen lähdin liikkeelle. Taidegalleriassa kävin ennen lounasta, mutta museoon en vielä tutustunut. Tein nimittäin länsirannikon matkan budjetointia. Etsiskelin Internetistä viimeisimpiä bensan hintoja ja laskin, että kokonaisuudessaan kahden viikon autoilu tulisi maksamaan 2200 dollaria. Summa tuntui järjettömältä kahden viikon matkaan (ennen ruokakustannuksia). Aloin kehittelemään muita ideoita.

Ensimmäiseksi mieleeni juolahti Singapore. Ystäväni Walter on siellä vaihto-oppilaana ja Länsi-Australiasta sinne lentäminen on Flight Centre -liikkeiden ikkunoiden mukaan halvempaa kuin esim. Sydneystä. Sitäpaitsi koko länsirannikon autoiluidea oli kristallisoitunut kahden hengen matkana, joka oli muuttunut kaksi kertaa kalliimmaksi sooloiluksi. Pistin Valtterille tiedustelua mahdollisesta kyläilystä (hän oli ehdottanut sitä jo ennen matkaansa joulukuussa ja vastasin lähteväni, jos rahat riittävät) ja tarkastelin lentolippujen hintoja Singaporeen ja Darwiniin halvimpien jäädessä alle tuhanteen dollariin.

Sitten odottelin.

Laitoin Äitillekin viestiä, että olin keksinyt muutoksia suunnitelmiin. Kun Valtterista ei vielä kuulunut, ryhdyin harkitsemaan muita matkailuvaihtoehtoja. Varteenotettavimmaksi varasuunnitelmaksi päätyi matka Uluruun, vaikka herättelinkin myös toivoa paluusta Sydneyyn pariksi viikoksi.

Illalla istuin taas hostellin yläkerrassa lataamassa kännykkää, ja Jacobin ja Evan kanssa katsomassa TV:tä. Silloin Valtterilta tuli vastaus ja hän antoi kaksi aikaväliä Singaporen visiitilleni. Houkuttelevimmalta kuulosti 7.-17.4. ja ilmoitin hankkivani lentoliput heti seuraavana päivänä.

Jacob ja Eva lähtivät tänään autoilemaan, joten hyvästelin heidät ennen kuin lähdin nukkumaan.

Tänä aamuna tepastelinkin sitten Apple Storen Internet-tarkkailun kautta Flight Centreen ja varasin itselleni liput. Poistumiseni Perthistä aikaistui samalla kahdella päivällä ja lähden jo ensi tiistaina Darwiniin, josta lennän keskiviikkoiltana Singaporeen. Siellä kimppakämpän lattialla on varattu patja minun nimelläni. Valtterin kanssa käydäänkin heti Malesiassa viikonlopun rantalomalla ja 17. päivä lennän takaisin Darwiniin neljäksi päiväksi odottelemaan äitiä. Liput maksoivat alle tonnin ja budjetistani vapautui toinen mokoma turismiin, syömiseen ja Darwinin jälkeiseen kotimatkaan.

Innoissani siirsin katseeni välittömään tulevaisuuteen, saapastelin hostellin lähellä olevaan turistireissuja kauppaavaan liikkeeseen, ja varasin sieltä itselleni huomiselle päiväreissun Pinnacles -nimisiä aavikonmullistumia katsomaan. Sitten vein paperityöt hostellille ja nappasin reppuni.

Tämän päivän ohjelmassa oli Perthin eläintarha, johon suuntasin erittäin halvalla lautalla, ja jossa otin perinteen mukaan paljon valokuvia. Mihinkään ei ollut kiire ja kiersin katsomassa jokaisen elukan sekä krokotiilin kahteen kertaan. Kädellisiä oli monenlaisia, vaikka koripallofoorumeillakin tunnettu Burman simpanssi loisti poissaolollaan. Vaikuttavimmat on ikuisesti ylläoleviin valokuviin.

Eläintarhasta tarttui myös mukaan yksi tuliainen eikä listalla ole enää montaa henkilöä, joille mokomia pitäisi ostaa. Täytyy myös jättää Aasian ja Tyynen Valtameren suunnille krääsän oston mahdollisuus. Huomenna siis seikkaillaan taas ja sitten onkin vain kaksi kokonaista päivää jäljellä Perthissä. Saa nähdä pysynkö nahoissani!

Syökää keltaista lunta ja kuravelliä!

Torstai on toivoa täynnä

Hellurei

Etelä-Australian viileä alkusyksy on vaihtunut Länsi-Australian kuumaksi "alkusyksyksi". Lentokoneen laskeutuessa Perthin lentokentälle maanantain keskipäivällä ei minulla ollut tietoakaan majapaikasta. Hostelworld.com tarjosi halvimmaksi keskustan vaihtoehdoksi Old Swan Barracks -nimistä hostellia. Hyppäsin lentokentältä minibussiin, jonka määränpää oli Perthin rautatieasema. Matkalla keskustaan ihastelin pilvenpiirtäjiä, jotka saivat Adelaiden näyttämään ihan legolandiltä.

Nousin kyydistä n. korttelin päästä asemalta ja suunnistin kuumaa katua pitkin junaradan toiselle puolelle. Hostelli löytyi ja varasin/maksoin itselleni majapaikan ensin kolmeksi yöksi yhteen huoneeseen ja seuraavaksi seitsemäksi yöksi alennuksella isompaan huoneeseen. Huomenna siis vaihdan huonetta. Tämän hetkinen huoneeni muistuttaa siisteydeltään Proserpinen vastaavaa. Oma huoneeni varsinkin on melkoinen sikolätti, mutta onneksi sain kaikki laukkuni mahtumaan tyhjään kaappiin.

Maanantaita vietin tutustumalla keskustan kävelykatuihin ja tehden pientä tulevien päivien suunnittelua. Menin aika aikaisin nukkumaan, onhan aikaero Sydneyyn vielä kolme tuntia (ensi viikolla kaksi, kunsiirtyvät takaisin talviaikaan).

Eilen päätin lähteä tutustumaan Fremantleen, satamakaupunkiin alle 20 km päässä Perthin keskustasta. Vanhoja taloja oli melkolailla, mutta lähinnä mieleeni jäi melko kuuma aurinkoinen sää, jossa oli yllättävän mukava kierrellä katsomassa kaupunkia. Kävin vilkaisemassa haaksirikkoutuneitten hollantilaisten laivojen näyttelyä ja harkitsin lautalla keskustaan paluuta. Paluujunaan astuessani olin käyttänyt kylässä kolme tuntia. Rantakamatkin olivat mukana, mutta taidan nauttia enemmän makoilusta varjossa kuin auringossa.

Palasin hostellin lähelle museoita ympäröivälle lävelykatualueelle ja syvennyin tutkimaan kalenteriani. Ensimmäinen tutkinnan kohteeni oli se, kuinka monessa paikassa olen yöni nukkunut (/tulen nukkumaan) ja kuinka monta yötä kussakin. Tässä hieman tutkintani tuloksia:

Eri paikkoja, joissa olen nukkunut/tulen nukkumaan on 37. Tästä summasta puuttuvat eri huoneet samoissa osoitteissa sekä auto- ja lentomatkailun eri osoitteet. Eniten öitä olen matkan aikana nukkunut Saschan ja Anan alivuokralaisena melko mukavassa sängyssä (54 yötä). Kakkospaikkaa pitää viimeinen pitkäaikainen kotini Sydneyssä (41 yötä) ja pronssille selviytyy hiukan vino sänkyni Hobartin CCB-hostellista (31). Epävirallinen neljäs sija mennee tulevalle campervanille, jossa nukkunen 14 yötä (useammassa osoitteessa). Tämän lisäksi laskin eri pääkaupungeissa ja osavaltioissa vietetyt yöt:

1. Sydney 59 yötä
2. Hobart 31
3. Melbourne 14
4. Perth ja Brisbane 10

1. Victoria 79 yötä
2. New South Wales 63
3. Queensland 39
4. Tasmania 35

Australian ulkopuolisten öiden määrä on 26, joista 3 lentomatkoilla. Australiassa vähiten mielekkäät yöt on vietetty Brisbanen lentokentällä ja pitkän matkan linja-autossa. Jopa Tasmanian yöt Hyundai Getzin takapenkillä olivat lentokoneessa nukkumista miellyttävämpiä.

Viimeinen anekdootti öistä. Olen poissa Suomesta tasan yhdeksän kuukautta/39 viikkoa eli 273 yötä. Matkalla vietettävien öiden summa on kuitenkin 274! Edes minä en ole niin kova laiskuri, että voisin lisätä öiden määrää. Totuus on se, että vietän toukokuun viidennentoista jälkeisen yön kahteen kertaan, ensiksi Tongalla ja sitten yhtä yötä myöhemmin Samoalla. Sieltä matkani jatkuu periaatteessa edelleen itään, joten olen viettänyt yhden yön enemmän yhdeksässä kuukaudessa kuin moni muu.

Toinen kalenteria katsoessa paljastunut ilouutinen koskee torstaita. Tänään on keskiviikko ja palatessani Suomeen on myös keskiviikko, joten torstai on tavallaan näiden viikkojen ensimmäinen päivä. Huomenna siis vaihdan huonetta viikoksi. Seuraavien kahdeksan torstain ohjelma on seuraava: Lähden automatkalle, matkailen jossain kaukana, saavun Darwiniin,toista kokonaista päivää Cairnsissa, ensimmäinen autoilupäivä Uudessa-Seelannissa, toinen kokonainen päivä Tongalla, neljäs päivä Samoalla ja ensimmäinen kokonainen päivä Suomessa. Kahdeksan viikkoa on siis lyhyt aika enkä pysy enää missään paikassa kahdeksaa yötä pidempään. Torstai on toivoa täynnä!

Tätä blogipäivitystä rustailen Kings Parkissa, joka on New Yorkin Central Parkiakin suurempi kantakaupungin puistoalue. Kohta lähden takaisin keskustaan syömään päivällistä ja yritän ottaa pari kuvaa tekstiä palvelemaan ennen kuin laitan tämän tekstin eetteriin.

Voikaa hyvin, aika pian on jo kesä!