Viimeinen krokosaurus

"Chomp!" sanoi krokotiili, kun pekonia söi.

Eilisaamu meni juuri niinkuin piti ja saavuin Perthin lentokentälle hyvissä ajoin. Kentällä luin kirjaa ja söin hiukan eväitä.

Lento meni oikein mukavasti ja pitkään alkumatkasta sain ihailla Länsi-Australian luontoa. Ensiksi lensimme peltojen yllä, mutta ne loppuivat kuin seinään ja siitä alkoi punertava outback. Lähes pilvettömän Outbackin yllä lensimme melko pitkään, kunnes saavutimme valtavan pilvirintaman. Siitä eteenpäin pilvipeite ei juurikaan rakoillut ennen pohjoiselle rannikolle pääsyä. Matkan aikana katsoin par jaksoa The Wire:ia ja luin myös lehtiä ja kirjaa. Ruokaa ei tarjottu kuin maksua vastaan, joten tyydyin müslipatukoihin.

Darwiniin saavuttaessa oli lämmin alkuilta. Sain laukkuni nopeasti ja löysin halvan bussikuljetuksen keskustaan. Yöpymispaikkaa en tiennyt, mutta guugletin matkalla, että hostellit olivat melko lähekkäin. Jäin pois paikallisen nuorisohostellin, YHAn, kohdalla, ja kävelin kadun yli ilmastoinnilla, uima-altaalla ja ilmaisilla pesukoneilla varusteltuun hostelliin.

Huonetoverina minulla oli reipas maailmanmatkaaja, (itseäni hiukan vanhempi) tsekkiläistyttö Kim. Hän antoi minulle tärkeimmät koordinaatit ja kävin Maccasissa eli Mäkkärissä syömässä. Sitten käväisin hostellilla järjestelemässä tavaroita ja lähdin elokuviin. Kävin katsomassa "Never Let Me Go" -nimisen elokuvan, joka yllätti minut positiivisesti.

Nukuin hostellilla oikein makeasti ja söin ilmaiseksi aamiaiseksi pari paahtoleipää ja hieman "koonfleiksejä" sekä yhden weetabixin. Lepäilin vielä huoneessa ennen kuin kirjauduin ulos hostellista. Jätin matkalaukut säilöön ja lähdimme Kimin kanssa katsomaan krokotiilejä Darwinin keskustan matelijapuistoon, Crocosaurus Coveen.

Kävimme katsomassa jokaikistä elukkaa ja kuuntelemassa jokaista "näytöstä". Ensimmäiseksi saimme käsitellä kahta liskoa ja yhtä käärmettä. Minä en lemmikkipythonia kannatellut, mutta ainakin voin sanoa hinkanneeni pythonia. Se tuntui ihan hyvältä.

Näimme myös kuinka krokotiilejä syötettiin ja kalojakin kanssa. Krokotiilit olivat eri ikäisiä; nuorimpia yksi- ja kaksivuotiaita oli paljon, vanhimpien ollessa 80-vuotiaita. Vanhin krokotiili oli nimeltään Burt ja hänet on voinut nähdä Crocodile Dundee -elokuvassa.

Kävin vielä keskustassa lounastamassa ja palasin katsomaan toisen krokotiilinsyöttönäytöksen ennen lähtöäni hostellin kautta lentokentälle. Järjestin samalla itselleni huoneen tänne paluutani varten puolentoista viikon päähän sunnuntain ja maanantain väliselle yölle.

Nyt olen lentokentällä ja reilu neljän tunnin lennon jälkeen tulee Walter minua lentokentälle vastaan.

Smell you later alligator!