En tiedä, yrittääkö sisäinen kelloni siirtyä Suomen aikaan, vai onko syynä kovaa vauhtia lähestyvän kotimatkan jännitys, mutta minua ei väsytä niinkuin keskiyön jälkeen on yleensä ollut tapana. Siispä päätin kirjoittaa vielä yhden, viimeisen autenttisesti kansainvälisen blogipäivityksen.
Tongasta en jaksa kummempia jauheskella, joten hypätään suoraan Samoalle ja täällä vietettyyn "arkeen". Kuluneen viiden päivän aikana eivät ole tavoitteet olleet hirveän korkealla eikä niihin ole silti ihan ylletty. En ole kiertänyt saarta, sillä turistikierrokset ovat kiven alla, auton vuokraaminen kallista, bussien reitit täyttä lottoa ja pyöräilyyn on ollut aivan liian kuuma. Toisaalta sademetsiä ja vesiputouksia on tullut sen verran nähtyä, ettei se oikeastaan haittaa. Uimapaikoille olisin halunnut päästä, mutta en keksi yhtään, jolta voisi palata hikoilematta motellile ennen pimeän tuloa, joten en ole silläkään saralla mielestäni menettänyt mitään. Sen voin sanoa, että harva Samoan turisti olisi tehnyt samoja juttuja kuin allekirjoittanut. Kai sekin on jotain.
Mitä minä sitten olen tehnyt? Hyvä kysymys, ja jos luet eteenpäin niin voin vaikka vastatakin. Tiistaina tapasin puistossa paikallisia nuorisoja ja eritoten Bonoventura -nimisen Brooklynissä syntyneen kaverin, joka esitteli minulle Apian keskustaa ihan vain rennon hengailun lomassa. Juttelimme Suomesta ja Samoasta esim. kuinka samanlaisia ovat kieltemme kirjoitusasut (yhdyskunta aika monella kielellä, joita on kirjoitettu vain "vähän" aikaa), ja kuinka erilaisia ovat ilmastomme (päiväntasaaja vastaan melkein napapiiri). Bv oli mukava matkaopas, mutta hänen ystävällisyytensä herätti epäilyksiä hänen ehdotettuaan yöpymistä motellillani. Tämä suunnitelma onneksi kariutui ajoissa eikä minun tarvinnut pelätä itseni tai omaisuuteni puolesta.
Samoalaiset ovat yleensäkin joviaalia väkeä ja pysähtyvät helposti kadulla juttelemaan. Tongaan verrattuna ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia, mutta yhteiskunta on "edistyneempi". Tämä johtaa siihen, että kaltaistani "pa'palangia" (eli valkoista miestä) lähestytään ystävällisesti, mutta mukava minuutin jutustelu voi silloim tällöin johtaa parin taalan kerjäykseen. Rehellisen eurooppalaisen "suoraan asiaan" kerjäyksen voi sivuuttaa helposti, mutta kesken keskustelua kerjäys tappaa pahasti sen hetkisen ystävällisen tilanteen. Kiusallista. Parin nuoren pojan kohdalla olen kuitenkin taipunut; Yhdelle tarjosin ranskalaisten perunoiden tähteet ja toiselta "ostin" pussin kauran makuisia siemeniä. Toisaalta ensimmäinen tarjosi oman ruokansa tähteitä, vaikka oli nälkäisempi ja toinen jäi kerjättyään juttelemaan kiinnostuneena mm. vaatteistani. Näiden tapausten lisäksi ovat ystävälliset sedät myös yrittäneet joka päivä myydä minulle marijuanaa. Melkein tulee Hong Kongin pukumyyjät mieleen. Näytänkö huumehörhöltä vai siltä, että olen rentoutumisen tarpeessa?
Saaret ovat Samoalla Tongaa suurempia ja niin ovat myös kaupungitkin. Tekniikka on myös kehittyneempää ja infrastruktuuri on nykyaikaisemmassa kunnossa. Julkisen liikenteen bussit ovat rehellisesti sanottuna "mageen" näköisiä, tiet ovat paremmassa kunnossa, palveluita on enemmän ja meininki on isommasta maailmasta. Täällä on McDonald'sikin! No jaa, mäkkiateria on yksi suhteellisesti kalleimmista jutuista heti lentokenttätaksin jälkeen. Yhden Big Mac -aterian hinnalla (n. 5 €) syö kaksi lämmintä fish and chips tai vastaavaa ateriaa päivässä ja saa vähän juotavaakin. Kalliilla hinnoilla kustannetaankin jääkaappimainen tehokas ilmastointi.
Parina päivänä olen tutustunut Apian ympäristöön ja tänään kävelin määrätietoisesti itään rannikkoa pitkin uimapaikkaa etsien. Kun minut viimein hikisenä ohjattiin syrjäiseen meren poukamaan oli vesi siellä niin lämmintä, että se melkein poltti. Jälkeenpäin tuntuu itsestään selvältä, että uinnin jälkeen hikoilu oli entistä runsaampaa. Ilma on niin kosteaa, että kuivuminen on mahdotonta. Tänään oli niin kuuma (tai siis niin kosteaa), että ihooni taisi syntyä uusia hikoiluaukkoja; Yhdessä vaiheessa olin varma, että hiki valui ulos korvistani. Hattunikin oli hiestä märkä ensimmäistä kertaa sitten Queenslandin tomaattifarmin.
Muihin kohokohtiin kuuluu viimeisten (edullisten) tuliaisten osto paikallisilta markkinoilta sekä paikallisessa elokuvateatterissa käynti (yksi näyttelijöistäkin oli puoliksi samoalainen!). Muun ajan olen syönyt paljon kalaa, hikoillut sekä lukenut kirjoja ja katsonut DVDitä omassa motellihuoneessani. Joka ilta olen käynyt kylmässä suihkussa, ja kun rehellisiä ollaan, niin muutamaan päivään ei huoneessa ole tarvinnut käyttää kuin yhtä vaatekappaletta. Ystäväni Mikon sanoja lainatakseni Samoalla on rakkautta ilmassa. Ihan niinkuin Wanhan-Ketun miesten vessassa.
Kotimatka häämöttää ja kalenterissa kuluneiden päivien rastit lisääntyvät. Herättyäni on jäljellä kaksi kokonaista Samoan päivää. Ensimmäisenä teen visiitin museoon ja toisena käyn ehkä vielä uimassa viimeisen kerran Tyynessämeressä. Sitten alkaa lähes kahden vuorokauden kotimatka, johon liittyen joudun kertomuksissani palaamaan vielä Tongalle.
Jonottaessani lentokentällä Aucklandin lennon check iniin näin, kun jonoon saapui vaaleahiuksinen, sinisilmäinen ja ihoonsa väriä saanut skandinaavisen näköinen nuori nainen. Salapoliisityöni paljasti tytön suomalaiseksi passin kannessa olleen kuvion (leijonavaakuna) muodon perusteella. Ruotsalaisia ei onneksi näkynyt, joten Tonga ei täysin pilaantunut. Yritin viestiä omaa kansallisuuttani suomalaistytön matkatoverille, mutta tämä olikin kanadalainen eikä ymmärtänyt sanatonta ilmaisuani.
Istuessani portilla käyttämässä ilmaista WiFiä tuli samainen tyttö taakseni istumaan, joten vilautin hänelle omaa passiani. Ennen kuin ehdin esittäytyä, hän arvasi minun olevan Sakari. Hän ja hänen kaksi ystäväänsä olivat nimittäin tavanneet portugalilaisen huonetoverini Toni's Guesthouselta muutamaa päivää aikaseimmin ja hän oli kertonut tytöille minusta ja he olivat lähettäneet minulle terveisiä. Etäisesti muistin myös saman herran maininneen suomalaiset tytöt ja nimen Kajis. Vastassani olikin siis samainen Kaisa.
Juttelimme Kaisan ja hänen kanadalaisen matkailutoverinsa kanssa koko boordauksen odotusajan ja ilmeni, että Kaisan ja minun matkani olivat paljolti yhtäläiset. Hän oli lähtenyt Australiaan yhden kaverinsa kanssa syyskuun alussa ja kotimatkalle osuivat samat lentomatkat lähinnä yhteisen matkatoimiston ansiosta. Myös muita yhtäläisyyksiä oli yllättävän paljon hiusten ja silmien värin lisäksi. Kummatkin olemme kotoisin Töölöstä ja allergisia koivun siitepöylle ja hedelmille. Mutta hauskin yhteensattuma oli se, että lennämme samalla koneella Los Angelesista Lontooseen ensi tiistaina. Minulle se meinaa sitä, että jo puolivälissä kotimatkaa tapaan ainakin yhdet tutut kasvot, mikä varmasti tekee koko maratoonista siedettävämmän. Losissa jaksan toivottavasti jutella ja olla mukava, sillä siinä vaiheessa olen todennäköisesti ollut melkein vuorokauden hereillä. Tai ainakin se on suunnitelmani väistämätöntä jetlagia vastaan taistellessani. Saa nähdä miten käy.
Kiitos, että olette matkanneet kanssani maailman toiselle puolelle. Toivottavati päästään vielä takaisin, niin saatte tekin viimeiset päivitykset kotimatkasta ja kotiinpaluujuhlista.
Hasta La ensi keskiviikko tai sen jälkeen,
Sa(n)kari
No comments:
Post a Comment