Katso, krokotiili loikkaa

Bobo.

Jaahas, kait sitä pitäis vähän tekstiäkin olla, muuten luulette minun menehtyneen tai jotain. Toisaalta teidän on hyvä totuttautua siihen mahdollisuuteen, että päivitysten määrä saattaa olla rajattu Australiasta poistuttuani. Bloggailu on vaikeaa, kun on ensiksi ihan aloillaan ja sitten koko ajan liikkeellä tai jatkuvasta menosta väsynyt. Olen jo poistunut Darwinista ja kaartanut Australian reissun loppusuoralle Cairnsiin, josta löytyvät myös lähtötelineet.

Darwinissa oli erittäin lämmintä, yli 30 astetta joka päivä, ja aikaa kulutettinkin runsaasti äidin kanssa hotellin uima-altaalla. Mukava oli synttäreistäkin nauttia vedessä polskiessa ja kirjaa lukiessa. Pari ensimmäistä päivää tosiaan laiskoteltiin ja käytiin ostoksilla. Ostin itselleni synttärilahjarahoilla ihka oikean didjeridoon, joka lähti saman tien postissa Suomeen ja saapuu sinne reilusti ennen minua.

Ensimmäinen ja toinen pääsiäispäivä oli varattu turistireissuille ja kävimme sekä Nitmilukin, että Litchdieldin luonnonpuistoissa. Ensiksi mainittu oli yli neljän tunnin ajomatkan päässä ja perillä risteilimme Katherine Gorgessa eli rotkossa olevassa joessa (kurussa?). Näkymät olivat uskomattomat.

Seuraavana päivänä poikkesimme Adelaide -joella katsomassa hyppiviä krokotiilejä ennen matkaamme Litchfieldiin. Krokot olivat rohkeita ja yksi suurimmista ilmestyi aivan tyhjästä pinnalle juuri minun ikkunani kohdalla. Litchfieldissä näimme isoja termiittikekoja (yhdessä oli sisällä noin 60-vuotias kuningatar), vesiputouksia ja lisää jylhiä veden muovaamia maisemia. Kävimme jopa turvallisesti uimassa ilman krokotiilien pelkoa.

Retkillämme näimme myös valtavia maantiejunia eli rekkoja, joissa oli tyypillisen kahden osan sijasta kolme tai neljä osaa. Painoa mokomalla voi olla 170 tonnia ja renkaita yhteensä 70!

Ikävin puoli Darwinissa oli kodittomien Aborginaalien määrä. Teoriassa olen heille hyvinkin empaattinen, mutta laiskasti kapuloita hakkaavat yön mustat miehet, jotka kerjäävät kadulla kädet ojossa ovat kieltämättä pelottavia. Heistä myös varoitellaan runsaasti, erityisesti naisturisteja.

Lentoni Cairnsiin lähti tänään aamulla 6:20 ja herätyskelloni pirisi jo puoli neljältä, koska lento oli kansainvälinen (sama lento, jolla itse tulin Singaporesta). Kaikki meni kuitenkin hyvin enkä ole joutunut edes päiväunille.

Raha-asiat näyttivät hetken pahalta, mutta Ulurun kokoinen monoliitti vierähti sydämeltäni, kun sain rohkean kokeilun kautta selville, että uuden luottokorttini PIN-koodi on sama kuin vanhankin. Tämä ei ollut itsestään selvää, sillä uusi kortti on eri tyyppiä ja numerokin on vaihtunut. Kävin vielä varaamassa itselleni erään turistireissun sunnutaiksi ja maksoin sen PIN-koodia käyttäen kortillani.

Tänään olen myös saanut ilmaisen didjeridoon soiton oppitunnin ja kävinhän taas elokuvissakin. Elämä hymyilee ja Cairnsissa on mukava keli; Vähän ehkä kosteampi kuin Darwinissa, mutta ei liian kuuma ja illalla voi ehkä käyttää huppariakin. Suunnitelmissa on kaksi tai kolme reissua viikon sisään ja sitten lennetäänkin jo autoilemaan kauniiseen Uuteen-Seelantiin. Yritän saada ilmoille ainakin yhden päivityksen, jos ei kahta, ennen sitä.

Iloista pääsiäistä ja hauskaa Vapun odotusta!

Lajien synty

Hei,

Tämän päivän tarina kertoo rakkaasta matkakumppanistani ja sopii hyvin myös pereen pienemmille. Kuten tiedätte, lähdin yksin kiertämään Australiaa viime vuoden elokuussa. Marraskuussa minulla oli ilo tavata veljeäni ja äitiäni, mutta matkaseurueeni henkilömäärä ei noussut yli yhden. Mutta viimeinen Tasmaniassa tapasin nykyisen matkakummpanini. Hän on kotoisin Kiinasta, mutta hän on aito australialinen vesinokkaeläin. Wesinokkaeläin-Wilson.

Wesinokkaeläin-Wilson oli kyllästynyt turistikaupan hyllyyn ja hän halusi ehdottomasti muuttaa Suomeen. Niinpä maksoin hänestä lunnaat, mistä lähtien hän onkin seurannut minua matkallani.

Wesinokka-Wilson on yöeläin, joten hän viihtyy sängyssä koko päivän. Hänellä on ollut jo monta kotia mm. Hyundai Getzin takapenkki Tasmaniassa ja mukava patja lattialla Singaporessa. Vielä yhden yön on kotina niin pehmeä sänky, että allekirjoittaneesta tuntuu melkein kuin nukkuisi arkussa. Wilsonia se ei haittaa.

Wilson ei osaa puhua, mutta hän on hyvä kuuntelemaan ja hän on kovin ilmeikäs vaaleanruskeine kulmakarvoineen. Nimensä hän on saanut erään lentopallon mukaan, jonka matkakumppanilla kesti kotiin pääsy paljon kauemmin kuin minulla.

Katsomme Wilsonin kanssa silloin tällöin DVDitä, joskus luemme kirjaa ja toisinaan pelaamme korttia. Wilson ei ole hävinnyt vielä kertaakaan. Ei varsinkaan tuijotuskilpailussa.

Yksi miinuspuoli Wilsonissa on. Hän ei ole käynyt kertaakaan peseytymässä tapaamisemme jälkeen. Yleensä Vesinokkaeläimet viihtyvät vedessä, mutta Wesinokkaeläin-Wilson ei tykkää kylpeä yksin. Hän (kuten minäkin) odottaa innolla pääsevänsä peseytymään suomalaisten lajitoveriensa kanssa. Wilson heitetään pesukoneeseen, mutta minä tahdon saunaan. Mutta ei Wilson ole likainen. Tai en minä ainakaan sellaista ole huomannut.

Wilson on matkustanut pitkiä matkoja lyhyen elämänsä aikana. Hän on lentänyt Tasmaniasta Sydneyyn, sieltä Adelaideen, sitten Perthiin, Darwiniin, Singaporeen ja vielä takaisin Darwiniin. Matkalla on vielä enemmän pituutta jäljellä ja Wilson pääsee lepäilemään ainakin Uuteen-Seelantiin, Tongalle ja Samoalle.

Koska Wesinokkaeläin-Wilson on eläin, hän on matkustanut kaikki lentomatkat matkalaukussani lentokoneen ruumassa. Perthistä lähtien hänellä on ollut seuranaan toinen australialainen villieläin, joka niinikään odottaa pääsyä suomalaiseen kotiin. Lopullisen osoitteen tiedämme vain me kolme, eikä ristiäisiäkään ole vielä pidetty. Viimeisillä matkoillani voi matkalaukussani olla kuitenkin sen verran tungosta tuliaisten takia, että Wilson saattanee matkustaa kanssani lentokoneen sisällä.

Viime lentomatka Singaporesta oli sujunut ruumassa mukavasti. Ikkunasta näkyi täysikuu ja sen valaisemat pilvet. Myös etelänristi vilkutteli meille kunnes pilvet peittivät sen ja taivasta valaisi keltainen ukkosmyrsky.

Darwinissa Wilson on pysynyt visusti sisätiloissa, sillä ulkona on liian kuumaa hänen turkilleen. Itse olen viilentynyt mukavasti uima-altaassa polskiessani melkein kuin vesinokkaeläin konsanaan. Palanut en ole, mutta maanantaina taisi hatutta kulkeminen tuottaa lievän auringonpistoksen, josta seurannut päänsärky hellitti vasta tiistai-iltana. Ennätin sen jälkeen elokuviin ilman tuskaa.

Tänään tapasin kaksi suomalaista tyttöä ja kadehdin hiukan heidän tilannettaan. Jos joku aikoo näin pitkälle matkalle lähteä, niin suosittelen ottamaan kaverin kotimaasta mukaan. Kaverista pääsee hetkittäin välillä eroon, jos tarvitsee, mutta yksin matkustaessa voi joutua lähtemään Singsporeen, jotta saisi juttuseuraa.

Huomenna matkasueurueeseeni liittyy viimeistä kertaa äitini ja ylihuomenna onkin allekirjoittaneen juhlapäivä. Minuutilleen 29-vuotias olen kuitenkin vasta seuraavana yönä paikallista aikaa, mutta onnitteluja otetaan vastaan lauantainakin.

Hauskaa pääsiäistä,
Terveisin Wesinokkaeläin-Wilson ja (ylihuomisen) päivän Sa(n)kari

Viimeinen krokosaurus

"Chomp!" sanoi krokotiili, kun pekonia söi.

Eilisaamu meni juuri niinkuin piti ja saavuin Perthin lentokentälle hyvissä ajoin. Kentällä luin kirjaa ja söin hiukan eväitä.

Lento meni oikein mukavasti ja pitkään alkumatkasta sain ihailla Länsi-Australian luontoa. Ensiksi lensimme peltojen yllä, mutta ne loppuivat kuin seinään ja siitä alkoi punertava outback. Lähes pilvettömän Outbackin yllä lensimme melko pitkään, kunnes saavutimme valtavan pilvirintaman. Siitä eteenpäin pilvipeite ei juurikaan rakoillut ennen pohjoiselle rannikolle pääsyä. Matkan aikana katsoin par jaksoa The Wire:ia ja luin myös lehtiä ja kirjaa. Ruokaa ei tarjottu kuin maksua vastaan, joten tyydyin müslipatukoihin.

Darwiniin saavuttaessa oli lämmin alkuilta. Sain laukkuni nopeasti ja löysin halvan bussikuljetuksen keskustaan. Yöpymispaikkaa en tiennyt, mutta guugletin matkalla, että hostellit olivat melko lähekkäin. Jäin pois paikallisen nuorisohostellin, YHAn, kohdalla, ja kävelin kadun yli ilmastoinnilla, uima-altaalla ja ilmaisilla pesukoneilla varusteltuun hostelliin.

Huonetoverina minulla oli reipas maailmanmatkaaja, (itseäni hiukan vanhempi) tsekkiläistyttö Kim. Hän antoi minulle tärkeimmät koordinaatit ja kävin Maccasissa eli Mäkkärissä syömässä. Sitten käväisin hostellilla järjestelemässä tavaroita ja lähdin elokuviin. Kävin katsomassa "Never Let Me Go" -nimisen elokuvan, joka yllätti minut positiivisesti.

Nukuin hostellilla oikein makeasti ja söin ilmaiseksi aamiaiseksi pari paahtoleipää ja hieman "koonfleiksejä" sekä yhden weetabixin. Lepäilin vielä huoneessa ennen kuin kirjauduin ulos hostellista. Jätin matkalaukut säilöön ja lähdimme Kimin kanssa katsomaan krokotiilejä Darwinin keskustan matelijapuistoon, Crocosaurus Coveen.

Kävimme katsomassa jokaikistä elukkaa ja kuuntelemassa jokaista "näytöstä". Ensimmäiseksi saimme käsitellä kahta liskoa ja yhtä käärmettä. Minä en lemmikkipythonia kannatellut, mutta ainakin voin sanoa hinkanneeni pythonia. Se tuntui ihan hyvältä.

Näimme myös kuinka krokotiilejä syötettiin ja kalojakin kanssa. Krokotiilit olivat eri ikäisiä; nuorimpia yksi- ja kaksivuotiaita oli paljon, vanhimpien ollessa 80-vuotiaita. Vanhin krokotiili oli nimeltään Burt ja hänet on voinut nähdä Crocodile Dundee -elokuvassa.

Kävin vielä keskustassa lounastamassa ja palasin katsomaan toisen krokotiilinsyöttönäytöksen ennen lähtöäni hostellin kautta lentokentälle. Järjestin samalla itselleni huoneen tänne paluutani varten puolentoista viikon päähän sunnuntain ja maanantain väliselle yölle.

Nyt olen lentokentällä ja reilu neljän tunnin lennon jälkeen tulee Walter minua lentokentälle vastaan.

Smell you later alligator!