Torstai on toivoa täynnä

Hellurei

Etelä-Australian viileä alkusyksy on vaihtunut Länsi-Australian kuumaksi "alkusyksyksi". Lentokoneen laskeutuessa Perthin lentokentälle maanantain keskipäivällä ei minulla ollut tietoakaan majapaikasta. Hostelworld.com tarjosi halvimmaksi keskustan vaihtoehdoksi Old Swan Barracks -nimistä hostellia. Hyppäsin lentokentältä minibussiin, jonka määränpää oli Perthin rautatieasema. Matkalla keskustaan ihastelin pilvenpiirtäjiä, jotka saivat Adelaiden näyttämään ihan legolandiltä.

Nousin kyydistä n. korttelin päästä asemalta ja suunnistin kuumaa katua pitkin junaradan toiselle puolelle. Hostelli löytyi ja varasin/maksoin itselleni majapaikan ensin kolmeksi yöksi yhteen huoneeseen ja seuraavaksi seitsemäksi yöksi alennuksella isompaan huoneeseen. Huomenna siis vaihdan huonetta. Tämän hetkinen huoneeni muistuttaa siisteydeltään Proserpinen vastaavaa. Oma huoneeni varsinkin on melkoinen sikolätti, mutta onneksi sain kaikki laukkuni mahtumaan tyhjään kaappiin.

Maanantaita vietin tutustumalla keskustan kävelykatuihin ja tehden pientä tulevien päivien suunnittelua. Menin aika aikaisin nukkumaan, onhan aikaero Sydneyyn vielä kolme tuntia (ensi viikolla kaksi, kunsiirtyvät takaisin talviaikaan).

Eilen päätin lähteä tutustumaan Fremantleen, satamakaupunkiin alle 20 km päässä Perthin keskustasta. Vanhoja taloja oli melkolailla, mutta lähinnä mieleeni jäi melko kuuma aurinkoinen sää, jossa oli yllättävän mukava kierrellä katsomassa kaupunkia. Kävin vilkaisemassa haaksirikkoutuneitten hollantilaisten laivojen näyttelyä ja harkitsin lautalla keskustaan paluuta. Paluujunaan astuessani olin käyttänyt kylässä kolme tuntia. Rantakamatkin olivat mukana, mutta taidan nauttia enemmän makoilusta varjossa kuin auringossa.

Palasin hostellin lähelle museoita ympäröivälle lävelykatualueelle ja syvennyin tutkimaan kalenteriani. Ensimmäinen tutkinnan kohteeni oli se, kuinka monessa paikassa olen yöni nukkunut (/tulen nukkumaan) ja kuinka monta yötä kussakin. Tässä hieman tutkintani tuloksia:

Eri paikkoja, joissa olen nukkunut/tulen nukkumaan on 37. Tästä summasta puuttuvat eri huoneet samoissa osoitteissa sekä auto- ja lentomatkailun eri osoitteet. Eniten öitä olen matkan aikana nukkunut Saschan ja Anan alivuokralaisena melko mukavassa sängyssä (54 yötä). Kakkospaikkaa pitää viimeinen pitkäaikainen kotini Sydneyssä (41 yötä) ja pronssille selviytyy hiukan vino sänkyni Hobartin CCB-hostellista (31). Epävirallinen neljäs sija mennee tulevalle campervanille, jossa nukkunen 14 yötä (useammassa osoitteessa). Tämän lisäksi laskin eri pääkaupungeissa ja osavaltioissa vietetyt yöt:

1. Sydney 59 yötä
2. Hobart 31
3. Melbourne 14
4. Perth ja Brisbane 10

1. Victoria 79 yötä
2. New South Wales 63
3. Queensland 39
4. Tasmania 35

Australian ulkopuolisten öiden määrä on 26, joista 3 lentomatkoilla. Australiassa vähiten mielekkäät yöt on vietetty Brisbanen lentokentällä ja pitkän matkan linja-autossa. Jopa Tasmanian yöt Hyundai Getzin takapenkillä olivat lentokoneessa nukkumista miellyttävämpiä.

Viimeinen anekdootti öistä. Olen poissa Suomesta tasan yhdeksän kuukautta/39 viikkoa eli 273 yötä. Matkalla vietettävien öiden summa on kuitenkin 274! Edes minä en ole niin kova laiskuri, että voisin lisätä öiden määrää. Totuus on se, että vietän toukokuun viidennentoista jälkeisen yön kahteen kertaan, ensiksi Tongalla ja sitten yhtä yötä myöhemmin Samoalla. Sieltä matkani jatkuu periaatteessa edelleen itään, joten olen viettänyt yhden yön enemmän yhdeksässä kuukaudessa kuin moni muu.

Toinen kalenteria katsoessa paljastunut ilouutinen koskee torstaita. Tänään on keskiviikko ja palatessani Suomeen on myös keskiviikko, joten torstai on tavallaan näiden viikkojen ensimmäinen päivä. Huomenna siis vaihdan huonetta viikoksi. Seuraavien kahdeksan torstain ohjelma on seuraava: Lähden automatkalle, matkailen jossain kaukana, saavun Darwiniin,toista kokonaista päivää Cairnsissa, ensimmäinen autoilupäivä Uudessa-Seelannissa, toinen kokonainen päivä Tongalla, neljäs päivä Samoalla ja ensimmäinen kokonainen päivä Suomessa. Kahdeksan viikkoa on siis lyhyt aika enkä pysy enää missään paikassa kahdeksaa yötä pidempään. Torstai on toivoa täynnä!

Tätä blogipäivitystä rustailen Kings Parkissa, joka on New Yorkin Central Parkiakin suurempi kantakaupungin puistoalue. Kohta lähden takaisin keskustaan syömään päivällistä ja yritän ottaa pari kuvaa tekstiä palvelemaan ennen kuin laitan tämän tekstin eetteriin.

Voikaa hyvin, aika pian on jo kesä!

Yksin sun

Viimeinen viikonloppu äidin seurassa on tullut päätökseen ja olen yksin Etelä-Australian pääkaupungissa Adelaidessa. Viikonloppu oli oikein mukava ja odotan innolla huomisesta alkavaa Länsi-Australiaan tutustumista, mutta ensimmäistä kertaa yli kahdeksaan viikkoon olen vailla seuraa. Jos katsoisi jotain surullista leffaa niin saattaisi nyyhkyttää, mutta uskon jokaisen päivän tästä eteenpäin olevan edellistä aurinkoisempi, niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin.

Perjantaina siis lähdimme äitin kanssa iltapäivällä lentäen Adelaideen. Ennen lähtöä ehdin siivota tienata viimeiset matkarahat. Lounaan söimmekin lentokentällä Quantasin loungessa, joka muistutti minusta enemmän salaista bättre folk -terminaalia kuin pelkkää "aulaa". 

Lento meni mukavasti ja laukut saatuamme odotimme hetken lentokentällä paikallista kontaktiamme Gusia. Hänen kanssaan jaoimme taksin ja matkasimme Gusin kotiin, jossa tapasimme vanhat tuttumme Jukan ja Helenan sekä hänen tyttärensä Annan (Gusin vaimon) ja kolme lapsenlasta, Essin, Hugon ja Iinan. Siellä söimme Jukan valmistamaa illallista ja suunnittelimme viikonlopun ohjelmaa. Seura oli oikein hyvää ja maittavan ruoan jälkeen söimme vielä kaikkien yhteistä synttäri-/suklaakakkua. Motellille päästyämme painui äiti melkein saman tien nukkumaan minun katsoessa Almost Famous -elokuvaa.

Aamulla lähdimme ajoissa liikkeelle ja tapasimme Jukan ja Helenan aamiaisen merkeissä Adelaiden keskustassa. Uppopaistetut kananmunat maistuivat ja aamiaisen jälkeen palasimme Annan luokse odottamaan perhettä saapuvaksi Essin ja Hugon tenniksestä.

Pian lähdimmekin kahden auton voimin McLaren Valen viinialueelle tutustumaan paikallisiin viinitiloihin. Mukavan päivän aikana kävimme muutamalla viinitilalla ja Gusin ystävän oli töissä yhdestä niistä. Siellä söimme gourmet-lounaan, joka täytti muiden paitsi allekirjoittaneen vatsan. Ruoan jälkeen tutustuimme perinteiseen rypäleentallomistyyliseen viinin valmistukseen. Minä tein päivän aikana tuttavuutta Suomesta Australiaan muuttaneeseen Annaan ja perheen halvimpaan tyttöön Essiin, joka matkasi kanssamme mamma/pappamobiilissa.

Palattuamme Annan luokse lähdimme vielä Jukan ja Helenan kanssa illalliselle Glenelgiin eli motellimme suuntaan merenrannalle. Viiden vuoden takaa tuttu Thai-ravintola löytyi ja söimme tuliset ateriat auringon laskettua merelle.

Tänään jatkoimme viinimatkaa ja ajoimme Jukan ja Helenan kanssa Barossa Valleyyn. Sää parani päivän mittaan ja valtavan, luonnonkauniin alueen viinitiloista tuli tutuksi vain murto-osa. Hauskaa oli kuitenkin ja vähän ennen viittä tiputimme äidin lentokentälle ja minä sain kyydin (tai ajoin itseni) keskustaan. Siellä oli kaupat menossa kiinni ja vähän liian "iso meininki", joten palasin meren rannalle Glenelgiin. Nyt syön mereneläviä ja odotan auringonlaskua ennen motellille paluuta.

Huomenna, matka jatkuu.

Ero

Hello,

Nyt ollaan saavuttu siihen pisteeseen, että vietän Sydneyssä enää yhden yön ennen paluutani Suomeen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tästä lähin blogipäivitykset tapahtuvat vanhalla kunnon kännykkäpelillä. Kuvat ovat siis tästä lähin pienempiä ja kuvatekstittömiä. Blogin päivitystiheys riippuu suoranaisesti kännykkäverkon vahvuudesta (joka voi olla heikko) ja käänteisesti seuran määrästä (joka voi olla erittäin vähäinen). Seikkailu aloitetaan huomisella lennolla Adelaideen. Adelaidessa vietettävälle viikonlopulle on järjestetty huimasti ohjelmaa ja saa nähdä ehdimmekö edes keskustassa käymään... Maanantaina jatkankin sitten Perthiin, jossa vietän ainakin viikon turistina ennen kuin porhallan matkaan tutkimaan länsirannikon mystistä luontoa.

Tähän viikkoon on mahtunut lähinnä matkaan valmistautumista. Olen viritellyt soittolistoja, katsellut DVDitä ja stressannut Australian kalliita auton vuokraushintoja. Yksi vuorokausi campervania Länsi-Australiassa maksaa vähintään 60 paikallista dollaria. Uudessa-Seelannissa vastaava (tai siis parempi) auto maksaa 30 paikallista dollaria vuorokaudessa (Uuden-Seelannin dollari on halvempi kuin Australian). Olenkin siis päätynyt käyttämään matkaani Perthistä Darwiniin viisitoista päivää ja neljätoista yötä eli talla laitetaan pohjaan vasta kahden viikon päästä.

En osaa sanoa tästä viikosta mitään järkevää. Sää on ollut erittäin lämmin, mikä onkin ollut hyvää harjoitusta, sillä Adelaiden jälkeen tulen nauttimaan 30-asteisista päivistä luultavasti aina Australiasta lähtemiseen asti. Tiistaina kävin elokuvissa nauramassa, mutta Hall Pass ei niinkään naurattanut vaan masensi. Tänään kävin Harbour Bridgen toisella puolella etsimässä lempipaikkaani Sydneyssä sekä Paddy's Marketsilla ostamassa yhden tuliaisen ja itselleni uuden pyyhkeen. Mutta lähinnä olen käyttänyt aikaani miettien tulevaa matkaani. Aluksi olin innoissani, sitten aloin jännittämään, ja sen jälkeen minua on alkanut pelottamaan. Tänään saatuani laukkuni pakattua ja muut tavarani lajiteltua oli oloni paljon parempi. Valmistautuminen ei voisi olla parempi eikä huomisen ohjelmassa ennen lentokentälle lähtöä ole kuin siivousta ja peseytymistä. Enää ei pelota kuin ihan vähän ja jännitys varmasti muuttuu positiivisemmaksi matkan varrella.

Kohta sitä mennään, nähdään Adelaidessa!

Ei aina keksi hyvää otsikkoa viidessä minuutissa

King of the Beach

Motellin uima-altaan näköala

Kamelin varvas

Sileä kuin delfiini

Väijyvä nisäkäs

Kumpleanjos!

Terve vaan taas täältä Down Underista. Viikonloppureissu Nelson Bayhin meni erittäin mukavasti, vaikka ei siellä mitään mullistavaa tehtykään. Perjantaina lähdimme ajoissa liikkeelle iltapäivällä ja ajoimme yhden pysähdyksen taktiikalla n. 250 km pohjoiseen Nelson Bayhin. Perjantai-iltana kävimme kaupassa ostamassa aamiaistarvikkeita huoneeseen, tutuistuimme motellin ympäristöön ja kävimme syömässä illallista Hog's Breath Cafessa. Juttelimme äidin kanssa mukavia ja nautimme viimeisistä kahdenkeskisistä hetkistä Australiassa.

Lauantaina suuntasimme aamiaisen jälkeen paikalliseen Visitor Centreen, josta buukkasimme itsellemme delfiiniristeilyn myöhäiselle iltapäivälle. Sitten ajoimme niemen avomeren puoleiselle rannalle, jota sivusi 32 kilometrin mittainen hiekkadyyni. Dyynillä oli kaikenlaista toimintaa ja erilaisia kulkuneuvoja tarjolla aina nelivetoisista autoista kameleihin. Me istuimme äidin kanssa pyyhkeidemme päällä rannalla lukemassa kirjojamme. Aurinko ei pahemmin poltellut, koskaa oli sen verran pilvistä. Ei myöskään ollut kylmä eikä tuulista, vaan melkeinpä täydellinen Australian keli. Äiti kävi vedessäkin kahlaamassa, mutta sai huomautuksen rantavahdeilta, kun ei ollut osannut suunnistaa oikein uima-alueen lippujen väliin.

Söimme rannassa vielä lounaan ennen paluutamme motellille. Siellä jatkoimme samantien katolle, jossa oli hotellin uima-allas. Nautiskelimme säästä ja omasta rauhasta, kunnes palasimme huoneeseen käyttämään näköpuhelinta eli Skypeä. Langan toisessa päässä oli the other brotherman perheineen. Illalla kävimme syömässä maailman monipuolisimman ja maittavimma seafood -lautasen.

Tänään aamiaisen jälkeen minä istahdin rattiin ja ajoin yhden pysähdyksen taktiikalla suoraan Eastgardensin ostoskeskukseen ja ruokakauppaan. Söimme lounasta, ostimme minulle sukkia ja meille viikon ruoat ennen kuin palasimme taas kotiin. Sitten käytimme taas näköpuhelinta niin Brothermanin kuin isänikin kanssa.

Fiilispuolesta vielä sen verran, että lauantaiaamuna sain facebook-viestin, jossa tuleva matkakumppanini (tai niin siis luulin) kertoi minulle, että ei lähde mukaani Länsi-Australian kiertueelle. Matkahan tulee minulle nyt kalliimmaksi, mutta saan suunnitella sen aivan itse ja matkustaa juuri niin nopeasti kuin, ja minne vain haluan. On hyvää vaihtelua päästä taas ihan itsenäisesti matkustamaan. Kaksi kuukautta olen kuitenkin joka päivä nähnyt äitiäni, jonka luota muutin pois jo melkien yhdeksän vuotta sitten. Olen matkasta innoissani, mutta se myös jännittää minua aika lailla. Kotimatkaa teen kuitenkin kaksi kuukautta ja etäisyyttä tulee reilussa kuukaudessa taitettua Australiassa n. 7000 kilometriä, joista neljä tuhatta autolla.

Lieneekö johtunut jännityksestä vai mistä, mutta olen nukkunut tai siis saanut unta aika huonosti viime aikoina. Nyt on taas keskiyö, mutta tänään en tunne itseäni enää niin pirteäksi kuin keskiyöllä yleensä. Ehkä jos huomenaamulla saan revittyä itsensä ylös sängystä ajoissa niin saan jotain vielä aikaiseksikin ja ehdin nauttia Sydneystä vielä neljä päivää.

Vielä yksi ilmoitusasia. Vain reilu kuukauden päästä olen syntymäpäivä-Sa(n)kari. Jos haluat lähettää minulle synttärilahjan tai ihan vain -kortin niin se onnistuu helposti. Vaikka itse häivynkin Sydneystä niin äiti ottaa postia vastaan vielä ainakin 20.4. asti ja häneenhän törmään sitten synttäripäivän aattona Darwinissa. Kortit ja Australian dollarit voi lähettää osoitteeseen:

Sakari Pelkonen
580/6 Cowper Wharf Road
Woolloomooloo, New South Wales 2011
Australia

Joo, se on Woolloomooloo, tää ei oo mikään vitsi. Wool niinku villa, loo niinku vessanpönttö, moo niinku, mitä lehmä sanoo ja loo uudestaan.

Jos edes yhden synttärikortin saan niin varma "shout out" on tiedossa lähettäjälle. Eikun kirjoittamaan!

Moro

8 päivää ensi-iltaan

Moi,

Tällä kertaa ei ole tarjolla yhtään valokuvia, pahoittelen. Visuaalisesti Sydney on tämän viikon ollut pettymys, sillä joka päivä on ollut ainakin osittain pilvinen. En ole myöskään hirveästi ulkoillut, mutta ainakin paperityöt tuli tehtyä. Kävin tänään viemässä kaikki mahdolliset lomakkeet taxbackiä eli verenpalautusta sekä superannuationin eli eläkerahan palautusta varten. Käytin tähän tarkoitukseen samaa firmaa, joka hankki minulle pankkitilin, -kortin, verotusnumeron ja kännykkäliittymän. Pankkipalvelu tosin sulkeutuu (kuten jo pari haarakonttoriakin) huhtikuun lopussa, joten firmalla ei mene ehkä ihan niin hyvin kuin toivoisi. Ajoitus on toisaalta ihan siedettävä, koska tili olisi pitänyt sulkea toukokuussa kuitenkin. Nyt ei tarvitse sitäkään itse tehdä.

Veronpalautus ja eläkeraha-asiat ovat Australiassa aikamoista käsikähmää ja firmoja, jotka näitä rahoja hoitavat on iso liuta, ja toinen toistaan epäilyttävämpiä. Yhteensä minun valitsemani pulju veloittaa minulta näistä palveluista 330 dollaria, joiden jälkeen olen tyytyväinen, jos rahaa tulee edes 500 dollaria eli n. 370 euroa minun Suomen tililleni kesän mittaan. Halvemmalla pääsisi, jos hoitaisi veroasioitaan itse, mikä ei itseasiassa olisi kauhean vaikeaa, jos vain omaa kaikki viimeiset palkkakuititnsa ja tietää eläkerahastonsa tiedot. Itse vain olin valinnut firman jo aikaa sitten, eikä sitoutumisen purkaminen olisi ollut helppoa. No, tästä eteenpäin kaikki onkin "kotiin päin".

Toinen asia, joka on mieltäni painanut tällä viikolla on tulevan viikonlopun suunnittelu. Menemme äidin kanssa Port Stephensiin Nelson Bayhin nauttimaan paikallisesta rantaelämästä. Matka päätettiin jo aikaa sitten, joskus Canberran reissun paikkeilla ja olin silloin reissusta innoissani. Sittemmin mielessäni on ollut paljon enemmän Adelaiden matka ja sen jälkeiset reissut eikä tuleva viikonloppu ei ole vaikuttanut niin tärkeältä. Äiti ehdotti ajankulukseni surffikurssia, mikä kuulosti aluksi houkuttelevalta ja olikin ollut takaraivossani jopa Sydneyä varten. Alkuviikon pähkäilinkin, että menenkö surffikurssille vai en. Päätin viimeinkin, että en oikeasti halua surffata edes yhden kurssin vertaa. En tiedä painaako päätöksessä oikeasti kunnioitukseni ja pelkoni merta ja sen eläviä kohtaan, mutta siinä on ainakin yksi hyvä tekosyy. Eilen uutisissa kerrottiin, että nuorta naista oli purrut hai juurikin Nelson Bayssä ja tänään kuulin radiosta, että pureampia oli melkein koko kropassa; yksi raajoistakin oli jouduttu ompelemaan takaisin paikoilleen. Nimeni ei ole Brody, ja tiedän, että haihyökkäykset ovat tilastollisesti erittäin harvinaisia, mutta en lähde houkuttelemaan yhtään Brucea hylkeenmuotoisilla surffilaudoilla.  Hait, kuten krokotiilit ja myrkkykäärmeet nyt vain sattuvat olemaan tsunamiakin pelottavampia uhkia.

Olen päätökseeni erittäin tyytyväinen.

Illalla pakkaan reppuni ja huomenna katson korista, kunnes äiti tulee minua hakemaan. Ensi viikon vietänkin sitten valmistautuen viimeiseen tulikokeeseen eli kaksi kuukautta kestävään kotimatkaan/seikkailuun. Viikon päästä on repun lisäksi pakattuna matkalaukku, ja niillä pitäisi selvitä jotenkin Perthistä Darwiniin kolmen ja puolen viikon aikana.

Vähän jänskättää...

Hyvää viikonloppua myös kaikille lukijoille ja nähdään taas su-ma tai myöhemmin... Adios!

Bruce ja Stephen

Vielä on kesiä jäljellä

Hidastakaa bändikuutit!

Maisemakuva

Tyyni valtameri, kirjaimellisesti

Ei mikään porsas

Morientes.

Tiistain luolamiehistelyn jälkeen tuli otettua taas vähän rennommin. Torstaina kävimme isäni kanssa katsomassa läheisessä Art Galleryssä ollutta kiinalaisten kivipatsassotilaiden näyttelyä. Siellä oli julmetusti ihmisiä, mikä johtui lähinnä varmaankin siitä, että näyttely oli avoinna viimeistä viikkoa. Löysin kuitenkin lippujonossa kärsivällisyyteni ja sisäisen zenini (tai Chini) ja pian olimmekin jo näyttelyssä. Kuvia siellä ei saanut ottaa, mutta ei siellä myöskään ollut aivan hirveästi nähtävää. Kiinassa alkuperäisellä ensimmäisen keisarin hautausmaalla on tuhansia samanlaisia patsaita, mutta Sydneyyn oli saapunut vain yhdeksän, yksi kutakin tyyppiä.

Arkeologisen seikkailun jälkeen menin ensimmäistä kertaa sitten marraskuun käymään Paddy's Marketsin markkinoilla Chinatownin lähellä. Reissun agendalla oli tuliaisten ostamisen lisäksi uusien nappikuulokkeiden, uuden lompakon ja jonkinlaisen CD/DVD-kotelon hankkiminen. Tein arvokasta hintavertailua matkan varrella olleissa elektroniikkaliikkeissä ja päädyin ostamaan kymmenen dollarin iPhone-kuulokkeet itse markkinoilta ja kahdeksan dollarin levykotelon paluumatkalla JB HiFistä. Markkinoilla sijoitin myös rahaa tuliaisiin, joiden luonnetta en tässä paljasta, sekä hierontaan. Kyseessä oli aivan tavallinen niska-/hartiahieronta (senkin kierot!), jonka sain tingittyä pari pykälää halvemmaksi yrittämällä kieltäytyä palvelusta. Viisi minuuttia myöhemmin veri kiersi hartioissa paremmin ja shoppailu oli mukavampaa.

Perjantaina saimme vieraita ja kävimme tuttuakin tutumman pariskunnan kanssa syömässä illallista hotelliviikolta tutussa italialaisessa ravintolassa. Söin pizzaa, mutta en jaksanut syödä kuin puolet. Ehkä oli liian myöhä päivällisen syömiseen (kello oli yhdeksän) tai sitten huono unirytmini on heikentänyt ruokahaluani. Palaan tähän myöhemmin.

Lauantaina teimmekin sitten koko perheen voimin eli kolmestaan retken Manlylle ja siellä koko Sydney Harbourin toiseen ääripäähän, North Headiin; paikkaan meni harbour loppuu ja avomeri alkaa. Kaksi viikkoa aikaisemminhan kävin South Headissä ja nyt matkasimme siis vastarannalle. Oli aurinkoinen päivä, mutta ei kuitenkaan liian kuuma. Loppujen lopuksi kävelyreissumme kesti melkein kolme tuntia, mutta se oli oikein mukava ja tulipahan ainakin otettua ihan hyviä kuvia. Näimme luontopoluilla kymmeniä ellei satoja keskenään samanlaisia hämähäkkejä ja ne muistuttivat minua Rochfordin viinitarhojen hämähäkeistä. Nyt en ikävä kyllä päässyt liiskaamaan yhtään hämiksistä vasaralla, mutta toisaalta nehän olivat vain kotonaan eivätkä minun työpaikallani, joten ei siihen ollut tarvetta/halua. Enemmänkin minulla heräsi kunnioitus hämähäkkejä kohtaan eivätkä kärpäset häirinneet kävelyreissua. Saisikohan sellaisen hämähäkin mukaan Pohjois-Australiaan?

Palasimme sivistyksen pariin Manly Beachille ja kävimme rantaravintolassa lounalla. Cesar-salaattini kana muistutti minua kesämökillä perinteisesti grillatuista kanafileistä. Illalla Isä lähti Suomeen ja on perillä siellä tänä iltana (aamulla Australian aikaa).

Minä ja äiti kävimme tänään ruokaostoksilla East Gardensissa sekä shoppailemassa keskustassa. Oli eilistä kuumempi päivä ja eilen palanut niskani ei tykännyt kolmekymmentä asteisesta päivästä. Onneksi pääsimme keskustaan nopeasti pilvenpiirtäjien varjoon. Sain saaliiksi kirjoja ja yhden t-paidan.

Kuten mainitsin olen siis nukkunut melko huonosti tällä viikolla. A) Oman tietokoneen äärellä aika lentää, varsinkin iltaisin ja olen valvonut liian myöhään. B) Sänkyni on jollain tavalla minulle sopimaton ja herään väsyneenä riippumatta unien pituudesta. En tiedä onko tyyny liian pehmeä vai...? Jaaaaaa... siinä se.

Tulevan viikon ohjelmaan kuuluu tietokonetaitojen opettamista, veronpalautusasioiden hoitamista ja tulevista seikkailuista unelmointia. Kahdentoista yön päästä lähden Sydneystä kahden kuukauden mittaiselle kotimatkalle ja sen toinen etappi (kuten kaikki sen jälkeisetkin) on täysin suunnittelematta. Joten siinä riittää miettimistä pidemmäksikin aikaa. Toivelistallani on mahdollisimman pitkän matkan taittaminen autolla, jossa on mielellään ilmastointi. Alan nimittäin olla melko kyllästynyt kuumuuteen. Tai no, en nyt kuumuuteen sinällään, vaan vain omaan suomalaiseen suhtautumiseeni lämpimiin kesäpäiviin.

Kuinka usein sitä tuleekaan kesällä istuttua aamupäivällä "liian pitkään" sisällä ja soimattua itseään siitä, ettei ole ulkona nauttimassa raikkaasta ilmaasta ja kauniista säästä? Suomen kesässä on onneksi niin vähän kauniita, lämpimiä päiviä, että itsensä soimaaminen on (melkein) perusteltua, jos ei ole vaikka ulkotöissä koko kesää.

Mitä jos kesä kestäisi ikuisesti? Tai edes kuusinkertaisen ajan? No siltä tämä välillä tuntuu. Ensimmäisen kesän vietin Suomessa ja lomailin jonkin verran sisällä tehtyäni töitä ulkona. Sitten lähdin matkoille ja vietin toisen kesän Hong Kongin ja Queenslandin kuumuudessa ja siirryin Melbournen kevääseen. Silloin oli ensimmäistä kertaa matkallani kylmä ja jouduin jopa käyttämään takkia. Kesä tuli kuitenkin äkkiä, enkä  muista enää Victoriasta kuin sellaisia ulkona(!) vietettyjä työpäiviä jolloin käytin shortseja niin sateessa kuin auringonpaistessa. Se kesä loppui kuitenkin jouluun jolloin lähdin viileämpään Tasmaniaan.

Siellä kesä oli uuden vuoden jälkeen lämpötilaltaan viileämpi, mutta aurinko oli sitäkin polttavampi ja ulkoilin mieluiten illalla ja aamulla valoisilla, mutta viileillä keleillä. Sitten saavuin Sydneyyn, jossa ensimmäisellä viikolla minut otti vastaan ennätyksellinen lämpöaalto. Virallisesti maaliskuu on syksyä, mutta on ollut täällä joulu- ja tammikuuta lämpimämpi. Nyt minulla on vielä kymmenen viikkoa (eli lasten kesäloman verran) matkaa Suomeen eikä viilennystä ole tulossa kuin viikoksi ennen kotiinpaluuta. Muut viikot ovat sitäkin kesämäisempiä siellä monet niistä vietetään subtrooppisilla leveyspiireillä.

Ensi syksynä ja talvena en aio valittaa kuin ainoastaan niinä päivinä, kun vettä sataa vaakasuoraan tai lumimyrsky laskee näkyvyyden nollaan. Ja silloinkin vain jos on pakko mennä ulos. Menen vaikka kumisaappaat jalassa ulos kahlaamaan sohjossa sitten, kun on pakko. Mutta en anna huonon sään masentaa. Ainoastaan hyvän.

Nyt nautin vielä yhdestä kesästä (ennen Suomen kesää) enkä valita ollenkaan, jos joku päivä on vähän viileämpi. Ehkä alle 20-asteisia päiviä on muuallakin kuin Uudessa-Seelannissa.

Ehkä ei sittenkään...

28 viikkoa myöhemmin

Porndun John

Sateinen lauantairetki

MMMmmmm... Bacon

Onneksi Australiassa ei olla oikeasti pää alaspäin

Eh?

Kaksi (+1) sisarta

Blue haze

Viime torstaisen eläintarhan reissun jälkeen on tullut otettua taas vähän iisimmin. Vaikka virallisesti kesä onkin loppunut ja syksy alkanut niin ei se varsinaisesti keleissä näy. Lämpötila ei päiväsaikaan jää alle kahdenkymmenen ja kolmekymppiä lähennellään edelleen. Syksystä antaa viittaa ehkä entistä lyhyempi päivä, joka myös johtaa päivän keskilämpötilan putoamiseen viileillä illoilla ja aamuilla, vaikka ääripäät ovat suunnilleen pysyneet entisissä mitoissaan. Kai sadettakin on vähän enemmän kuin aikaisemmin.

Perjantain kotona lorvailun jälkeen käytiin illallisella tutun pariskunnan seurana jälleen Kings Crossin intialaisessa ravintolassa, mikäs sen mukavampaa. Pöydässä ei puhuttu yhtään työasioista, vaan mm. politiikasta niin Suomessa kuin Australiassa. 28 Viikkoa sitten sellaista kirosanaa kuin persu ei ollut vielä keksittykään saatika puhuttu persuksien mahdollisesta vaalivoitosta. Ilmeisesti tulevien vaaleissa äänestetään suurpuolueita vastaan ja PerSut ovatkin näiden vaalien Elizabeth Rehn. Näiden vaalien Mara taitaa ikävä kyllä puuttua.

Lauantaina otimme suunnan kohti Wollongongia, jonne ajoimme hetken matkaa pittoreskiä rantatietä. Sade vain hieman haittasi kuvankauniiden maisemien tallentamista valokuvin. Hyödynsimme opiskelijakaupungin vilinää ja hankimme uuden printterin äidin kämppään. Lounaaksi söimme meren antimia kaupungin majakan lähistöllä olevassa kalaravintolassa. Kotiin suuntasimme Eastgardensin ostoskeskuksen kautta, josta saaliiksi saatiin koko viikon ruoat. Iltaohjelmaksi katsoimme yhdessä The Social Networkin puhuttuamme ensin Skypellä The Other Brothermanin herrasväen kanssa.

Sunnuntain otimme iisimmin ja kävimme apostolin kyydillä The Rocksissa markkinoilla ostamassa tuliaisia sekä täyttämässä vatsamme. Siitä suuntasimme vielä keskustaan, jossa sain tyydyttää shoppausimpulssejani vaatteiden ja DVDiden muodossa. Hankintalistalla on vieläkin Mullan allan ensimmäinen kausi sekä uusi lompakko (vanhasta vetskari rikki) ja uudet korvaan työnnettävät kuulokkeet (kahdet rätisevät ei kelpaa). Näiden lisäksi aion ostaa vain tuliaisia kavereille ja sukulaisille, turistirihkamaa itselleni ja toivottavasti myös didjeridoon sitten Pohjois-Australiasta synttäripääsiäisenä.

Maanantai oli niin laiska päivä, ettei siitä tarvitse edes puhua. Olen ammentanut luovuudestani erään vanhan pelin merkeissä enkä ole pelannut edes kokonaista erää... NEXT!

Tänään palasimme isäni kanssa taas turismin teille ja teimme tourin Blue Mountainsille ja siellä sijaitseviin tippukiviluoliin. Tuntui hyvältä nähdä taas oikeata koskematonta Australiaa ja sainkin lisäintoa tulevaan Länsi-/Pohjois-Australian matkaani. Tippukiviluolat oli aika melkoisia katakombeja ja tunnelma oli harras. Etenkin katedraaliksi nimitetyssä onkalossa. Myös kauan etsitty dungeoon löytyi 60-luvun psykedelian virvoittamana.

Jenolan Cavesista palasimme takaisin Blue Mountainsin ykkösturistirysään, jossa teimme jyrkän junamatkan sademetsään, kiertelimme aikamme puiden varjossa ennen köysirata-ajelua takaisin näköalapaikoille. Ihan mukavaahan se oli, mutta ikävä kyllä päivää vaivasi pieni kiire. Saavuimme luolille viime tipassa ja lähdimme pois kymmennen minuutin ruokatauon jälkeen. Toisessa pysähtymispaikassamme oli aikaa käytettävissä tunti, josta melkein neljäsosa oli jo mennyt päästyämme vasta sademetsään. Eikä opas/kuskikaan puhunut koko matkan aikana juuri mistään. Hänellä oli vain kova kiire päästä perillä ja olihan yhdentoista tuntisen päivämme aikana kahdeksan tuntia ajamista tai lauttamatkaa tai kotiin kävelemistä.

Silti päivä oli loppujen lopuksi antoisa, vaikka osa olikin jo ennestään tuttua. Sain kuitenkin selvittää päätäni maisemia katsellessa ja unohtaa tietotekniikan vähäksi aikaa. Paluumatkalla luin kirjaa, joka on viimeinkin alkanut avaamaan silmiäni käsittelemilleen teemoille. The Black Swanin sisältöihin en kuitenkaan sukella sen enempää, saarnaamisesta puhumattakaan. Yritän olla laskematta jäljellä olevia päiviä ja keskittyä sen sijaan tulevien matkojen suunnitteluun sekä hoitaa paperityöt veronpalautusten maksimoiseksi.

Nauttikaa kuvista ja palatkaa takaisin sitten taas joskus.

Tsaukki!

Eläinten kapina

 Pullea

 Ollaan niin kuin ei oltaiskaan

 Petiin tiikerin tuon

 Jalopeura

Elämässä pitää olla haasteita

Päivää

Canberran viikonlopusta ja alkuvuiikon laiskuuspuuskasta ollaan toivuttu ja elämä osa-aikaisena turistina jatkuu. Eilen keskiviikkona alkoi neljän seinän sisällä oleminen ahdistamaan, joten lähdin television koripallo-ottelun jälkeen kaupungille syömään ja ihan vain katselemaan ympärilleni. Etsiessäni pankkiautomaattia löysin lehtikaupasta ostamatta jääneen maaliskuun SLAM -koripallolehdon, joka lähti mukaani Whopper-lounaalle. Sitten suuntasin JB-HiFihin katsomaan, josko sieltä löytyisi viimeinen DVD, jonka aion vielä keräilijänä ostaa ennen Australiasta poistumistani, Mullan Alla, kausi 1. Palasin kotiin yhden DVDn ja kolmen Blu-Rayn kanssa (eikä minulla ole edes Blu-Ray -soitinta, pitänee ostaa PS3 ensi kesänä), mutta em. DVD löytynee vielä edelleenkin liikkeestä kokoelmani sijaan.

Kotiin päästyäni otin hetken rennosti, mutta sitten oli siivouksen aika. Yhdeksän päivää edellisestä oli muutamassa pölyisessä kolossa aivan riittävän pitkä aika. Päivällisen jälkeen istuimme äidin kanssa tietokoneelle ja tilasimme lentoliput Adelaideen ja pois maaliskuun viimeiselle viikonlopulle. Minä poistun sieltä Länsi-Australian pääkaupunkiin Perthiin, kun äiti taas palaa Sydneyyn. Seuraavaksi järjestelyn alla on hotelli Adelaidesta sekä lentoliput ja hotelli pääsiäisen Darwinin reissulle.

Tänään menimme isäni kanssa lautalla Circular Quaysta (lausutaan söökjylär kii) Taronga Zoon eläintarhaan. Saavuimme lyhyehkön lauttamatkan jälkeen eläintarhaan puoliltapäivin ja aloitimme kierroksemme. Näimme hylkeitä, pingviinejä ja pelikaaneja, Intian norsuja, tapiireja ja Bambeja (peuroja), korppikotkan, kilpikonnia ja karhuja, tiikerin, leijonia ja strutseja, kirahveja, seeproja ja bongon, liskjoa ja käärmeitä, alligaattoreita ja krokotiilejä, simpansseja, emuja ja kenguruita, Tasmanian tuholaisen ja paljon kiljuvia lapsia. Lounastaukomme kesti ehkä puoli tuntia ja lähtiessämme takaisin lautalle oli kello jo viisi. Aika meni kuin siivillä ja jonkun verran tuli valokuviakin otettua.

Top 5 elukat:
1. Kirahvi, joka söi rehujaan aidan yli
2. Timon-lauma, joka oli melko letkeä
3. Punainen panda
4. Tapiirit ja
5. Kääpiövirtahevot

Monet eläimistä olivat kotoisin Kaakkois-Aasiasta ja täkäläisen luonnon monimuotoisuus tuli minulle pienenä yllätyksenä. Tapiirin ja tiikerin kavereina seudulta oli kotoisin maailman pienin karhulaji, punainen panda ja "karhukissa". Näiden ja muiden eläimien levinneisyyskarttoja katsomalla tuli selväksi, että ihminen on raivannut monta eläintä ahtaalle ja näiden kotiseudut omaan käyttöönsä. Eläinten asema tässä maailmassa on minulle tärkeä, ainakin jonkinlaisella empaattisella tasolla. Eläintarhan valistusvirsissä puhuttiin paljon kuluttajien ostamien materiaalien alkuperästä. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin melko varma, etten ole ostanut yhtään sademetsästä hakatusta puusta tehtyä tuotetta (ellei IKEA hae puitaan sieltä) saatika uhanalaisten eläinten turkiksia tai luita. Mutta mistä sitä nykymaailmassa tietää tuotteiden alkuperää? Ruoan kohdalla ainakin pysyttelen tutuilla ja turvallisilla linjoilla kunnes palaan Suomeen ja tutustun valintoihin paremmin sitten syssymmällä.

Pittoreskien eläimien lisäksi myös Sydneyn keskustasta sai otettua hyviä kuvia eläintarhan suunnalta.

Palasimme keskustasta suoraan asunnolle. Päivällisen nauttimisen lisäksi olen tänä iltana viimeistellyt iTunes-kikkailuni, järjestänyt tavarani siedettävään kuntoon (tehden pientä "tarvitsen mukaan Länsi-Australiaan"/"Äiti saa tuoda Suomeen" -jakoa) ja päivitellyt kalenteriani (myös oikealla olevaan palkkiin). Nyt olen tyytyväinen ja katson Conanin ennen nukkumaan menoa. Huomenaamula olisi aikomus käydä lenkillä ennen kahta NBA-ottelua. Ensi viikon turimsiin kuuluu ainakin New South Walesin Art Galleryssä käynti ja ehkä matka Blue Mountainsin tippukiviluoliin.

Pysykää linjoilla!