Vieläkö soitan coñoa?

Kikkeliskokkelis.

Vappu tulee, mutta ei tänne. Toinen päivä toukokuuta on kylläkin Queenslandissä ja NTssä paikallinen Labour Day, mutta ei se varmaan ole ihan sama juttu.

Pääasiassa olen laiskotellut ja ostellut tuliaisia (enää ei montaa puutu) ja yrittänyt suunnitella pikaista Uuden-Seelannin matkaani. Mutta eilen olin kunnon turisti, ja matkustin sademetsään tutustumaan Kurandan pieneen kylään.

Matkan Kurandaan tein bussilla ja skyrailillä, eli eräällä hiihtohissiä muistuttavalla kulkuvälineellä. Skyrail kiidätti minut pian sademetsän ja viorenrinteen ylle, ja vaikka sää olikin utuinen, olivat maisemat melko mahtavat. Toisella skyrailin pysähdyspaikalla sai myös ihastella hienoa vesiputousta. Olin ihan fiilareissa. Perillä Kurandassa tein melkoisen kävelyretken rauhaisassa sademetsässä ja kävin katsomassa samaista vesiputousta joen toiselta puolelta.

Itse Kuranda ei ollut niin ihmeellinen kuin voisi kuvitella. Sademetsän keskellä ollut paikka olisi ollut varmasti kivampi, jos se ei olisi ollut niin pilalla. Turistimäärä oli melkoinen ja suurin osa kiinteistöistä olikin rihkamakauppoja tai ravintoloita. Sainpahan kuitenkin ostettua tuliaisia.

Paluumatka tehtiin suoraan Cairnsin keskustaan historiallisella maisemajunalla, jolla ei ollut kiirettä. Linnuntietä matkaa on varmaankin parisenkymmentä kilometriä, mutta vuoren rinteitä myöten ja tunneleden läpi juna teki matkaa lähes kaksi tuntia. Maisemat olivat toisaalta sen arvoiset ja salakuuntelin muutaman fiksun reppumatkaajan keskustelua lähes koko matkan.

Sunnuntaina teen vielä toisen turistireissun, josta aion raportoida ennen Australian lopullista jättämistä. Nyt kuitenkin luon katseita tulevaisuuteen. Otsikkokin siihen antaa osviittaa, vaikka en olekaan koskaan banjoa saatika coñoa soittanut. Didjeridoota aion tosin opetella soittamaan myös iltaisin pimeän jälkeen.

Olen nimittäin miettinyt, että kuinka paljon olen muuttunut välivuoteni aikana, ja kuinka pysyvää tämä muutos on Suomeen palatessani. Vaikka en lähtenytkään maailamlle itseäni etsimään, olen löytänyt sen ja paljon enemmän. Jo Hong Kongissa tajusin, kuinka tärkeitä ystäväni ja perheeni todellisuudessa minulle ovatkaan. Toivottavasti osaan myös osoittaa sen vielä vuosien Suomessa asumisen jälkeenkin. Eritoten kavereiden ja sukulaisten kanssa yhteiset perinteet ovat erittäin arvokkaita muistoja enkä malta odottaa perinteiden jatkamista jo ensi kesänä.

Olen myös yksin matkustaessani oppinut elämään suht säästeliäästi, joten onkin jännää nähdä, miten kukkaronnyörini löystyvät, kun rupean saamaan taas palkkaa kesätöistä. Tavoitteena olisi, etten söisi lomapäivinä kahta kertaa päivässä Subwayssä ja, että varat riitäisivät kesän jälkeen uuteen läppäriin ja ehkä televisioonkin. Olen tosin suunnitellut ryhtyväni jälleen neljän koripalloiluttoman vuoden jälkeen urheilemaan (Born to Run -kirjan innoittamana) ja pikkuhiljaa myös muuttavani ruokavaliotani, jotta se sisältäisi vähemmän eläinperäisiä ja sokeria sisältäviä tuotteita. Tämä ei ehkä onnistu täysin ilman alergioideni siedätyshoitoa, mutta tällä hetkellä uskon, että lenkkeily ei ole vain unelma vaan myös uusi varteenotettava harrastus. (Kuuluuhan se niihin erilaissi lajeihi, jossa tarvitaan... kengät.)

Mökkeilystä olen myös päättänyt nauttia aivan uudella tavalla ensi kesänä. Viinitilan työkokemukseni jälkeen olen päättänyt ruveta pitämään kesämökkimme tiluksista ja puitteista parempaa huolta. Viime kesänä vietin kauniita kesäpäiviä mökillä sisällä PlayStationia pelaten (omaksi puolustuksekseni voin sanoa, että olin lähes koko kesän Suomessa ja useamman kuukauden lämpimässä Australiassa ulkona töissä) sen sijaan, että olisin leikannut nurmea, käynyt kalastamassa tai ihan vain istunut pihalla auringossa tai varjossa. Ensi kesänä on kuitenkin toisin, vaikka sadepäivät haluankin mieluummin viettää kuivana sisällä. Eniten mökkeilyssä kaipaan luonnollisesti saunomista.

Vielä yksi asia, johon haluan elämässäni muutosta on siirtyminen tiukasta itsenäisyydestä jonkinlaiseen yhteisöllisyyteen. En ole muuttamassa mihinkään kommuuniin, mutta haluan olla vieraanvaraisempi ja valmis jakamaan omaa hyvinvointiani, kokemuksiani ja läsnäoloani enemmän muiden ihmisten kanssa. Haluan tuoda tuleviin työ- ja kouluyhteisöihini yhteisvastuullisemman asenteen. Aion kyllä hoitaa oman tonttini aina kunnolla enkä olla likainen hippi/laiska kommari. Mutta olen ruvennut näkemään enemmän ja enemmän jakamisen hyviä puolia. Jopa ihminen, jolla ei vuokran ja ruoan jälkeen ole ylimääräisiä pennejä voi auttaa toisia ihan vain olemalla läsnä, osallistumalla. Täällä esimerkkinä apua tarvitsevista ihmisistä ovat luontoystävälliset aborginaalit, joita ja joiden kulttuuria potkittiin pois kehityksen tieltä yli sadan vuoden ajan. Myös Australian luontoa tuhottiin peruuttamattomasti sivistyksen nimissä. (Ketun metsästystä? Helkkarin britit!)

Jos en muutuyhtään, niin ainakin Internetiin on ikuistettu turhat haaveeni. Que sera, sera.

Odotan siis innolla kesätöitä ja kesälomia sekä tulevia vuosia Suomessa. Sitä ennen kuitenkin haen vielä äärimmäisiä kiksejä kauniista luonnosta ja täysillä elämisestä seuraavat lähes neljä viikkoa. Ikävä Suomeen hellittää varmaan, vasta kun olen kaikki taas siellä tavannut, mutta itkemään en sitä ennen enää rupea (paitsi, jos katson uudestaan Toy Story 3:n, damn you Pixar!).

Nauttikaa te vapusta, kun minä pyyhin Australian tomut tavaroistani ennen lähtöäni pitkälle (mutta jopa liian lyhyeltä vaikuttavalle) kotimatkalle.

Muistakaa kerätä roskanne!

Katso, krokotiili loikkaa

Bobo.

Jaahas, kait sitä pitäis vähän tekstiäkin olla, muuten luulette minun menehtyneen tai jotain. Toisaalta teidän on hyvä totuttautua siihen mahdollisuuteen, että päivitysten määrä saattaa olla rajattu Australiasta poistuttuani. Bloggailu on vaikeaa, kun on ensiksi ihan aloillaan ja sitten koko ajan liikkeellä tai jatkuvasta menosta väsynyt. Olen jo poistunut Darwinista ja kaartanut Australian reissun loppusuoralle Cairnsiin, josta löytyvät myös lähtötelineet.

Darwinissa oli erittäin lämmintä, yli 30 astetta joka päivä, ja aikaa kulutettinkin runsaasti äidin kanssa hotellin uima-altaalla. Mukava oli synttäreistäkin nauttia vedessä polskiessa ja kirjaa lukiessa. Pari ensimmäistä päivää tosiaan laiskoteltiin ja käytiin ostoksilla. Ostin itselleni synttärilahjarahoilla ihka oikean didjeridoon, joka lähti saman tien postissa Suomeen ja saapuu sinne reilusti ennen minua.

Ensimmäinen ja toinen pääsiäispäivä oli varattu turistireissuille ja kävimme sekä Nitmilukin, että Litchdieldin luonnonpuistoissa. Ensiksi mainittu oli yli neljän tunnin ajomatkan päässä ja perillä risteilimme Katherine Gorgessa eli rotkossa olevassa joessa (kurussa?). Näkymät olivat uskomattomat.

Seuraavana päivänä poikkesimme Adelaide -joella katsomassa hyppiviä krokotiilejä ennen matkaamme Litchfieldiin. Krokot olivat rohkeita ja yksi suurimmista ilmestyi aivan tyhjästä pinnalle juuri minun ikkunani kohdalla. Litchfieldissä näimme isoja termiittikekoja (yhdessä oli sisällä noin 60-vuotias kuningatar), vesiputouksia ja lisää jylhiä veden muovaamia maisemia. Kävimme jopa turvallisesti uimassa ilman krokotiilien pelkoa.

Retkillämme näimme myös valtavia maantiejunia eli rekkoja, joissa oli tyypillisen kahden osan sijasta kolme tai neljä osaa. Painoa mokomalla voi olla 170 tonnia ja renkaita yhteensä 70!

Ikävin puoli Darwinissa oli kodittomien Aborginaalien määrä. Teoriassa olen heille hyvinkin empaattinen, mutta laiskasti kapuloita hakkaavat yön mustat miehet, jotka kerjäävät kadulla kädet ojossa ovat kieltämättä pelottavia. Heistä myös varoitellaan runsaasti, erityisesti naisturisteja.

Lentoni Cairnsiin lähti tänään aamulla 6:20 ja herätyskelloni pirisi jo puoli neljältä, koska lento oli kansainvälinen (sama lento, jolla itse tulin Singaporesta). Kaikki meni kuitenkin hyvin enkä ole joutunut edes päiväunille.

Raha-asiat näyttivät hetken pahalta, mutta Ulurun kokoinen monoliitti vierähti sydämeltäni, kun sain rohkean kokeilun kautta selville, että uuden luottokorttini PIN-koodi on sama kuin vanhankin. Tämä ei ollut itsestään selvää, sillä uusi kortti on eri tyyppiä ja numerokin on vaihtunut. Kävin vielä varaamassa itselleni erään turistireissun sunnutaiksi ja maksoin sen PIN-koodia käyttäen kortillani.

Tänään olen myös saanut ilmaisen didjeridoon soiton oppitunnin ja kävinhän taas elokuvissakin. Elämä hymyilee ja Cairnsissa on mukava keli; Vähän ehkä kosteampi kuin Darwinissa, mutta ei liian kuuma ja illalla voi ehkä käyttää huppariakin. Suunnitelmissa on kaksi tai kolme reissua viikon sisään ja sitten lennetäänkin jo autoilemaan kauniiseen Uuteen-Seelantiin. Yritän saada ilmoille ainakin yhden päivityksen, jos ei kahta, ennen sitä.

Iloista pääsiäistä ja hauskaa Vapun odotusta!

Takaisin Alaskaan!

Tere!

Perjantaihin taidettiin jäädä. Ilta aloitettiin Walterin ja son of dad of Samin kanssa suuntaamalla Suomen suurlähettilään asunnolle kutsutilaisuuteen. Siellä tavattiin muita NUS:n vaihto-oppilaita sekä niinikään vaihtareita SMUlta, eli vähän niinku paikallinen kauppis, ja opintomatkaajia Turun kauppakorkeakoulusta. (Eli vähän niinku paikallinen kauppis...)

Oli hauskaa tutustua uusiin suomalaisiin tyyppeihin ja turussa opiskelevien kanssa oli helppo tulla juttuun. Lähinnä keskityin keskustelemaan naispuolisten henkilöiden tai Walterin kanssa. Tarjoilu oli juhlien ehdotonta aatelia. Söin lohta, join lonkeroa, söin lihapullia, join Olvia, söin kunnon salaattia ja join Fizziä.

Juhlat lppuivat tarjoilun hiivuttua ja suuntasimme koko juhlajoukon voimin ulos. Me "paikalliset" suuntasimme takaisin aloittelemaan Commonwealthiin, jossa juhlittiin synttäreitä. Turkulaiset menivät suoraan Clarke Quayn sillalle ja me seurasimme perässä puolenyön aikaan (normihintaisella) taksilla. Juttelin vielä muutamien turkulaisten kanssa, mutta tunsin itseni melko ylimääräiseksi heidän kadottuaan terassibaariin ja kavereiden suunnatessa yökerhoihin. Itse olin liian väsynyt ja hyppäsin ensimmäiseen taksiin kohti CWtä.

Ai, niin. Walter oli jättänyt avaimet kotiin, mutta etuovi oli auki. Sen sijaan Walterin huone oli lukossa ja avaimet ilmeisesti sen sisäpuolella. Eikä Erkkakaan ollut kotona. Kaiken kukkuraksi Walterin puhelimesta oli akku loppunut. Siinä sitten vietin yötä silmäluomet raskaina tietokoneen äärellä ja siirryttyäni pienelle nahkasohvalle lepäämään tuli Walterkin paikalle. Nukahdin jossain vaiheessa ja heräsin, kun joku herrasmies (vaksi, vartija tms.) tuli avaamaan meille oven. Lattialla oleva patja ei koskaan ole tuntunut niin hyvältä.

Lauantaina otimme pitkään iisisti ja minä pesin pyykkiä. Iltaa vietimme Edwardin ja parin brittikaverin kanssa ensiksi biljardia pelaten. Biljardipaikassa soi sensuroimaton hittimusa ja täytyy myöntää, että joko olen taantunut tai sitten hittimusan taso on pienessä nousussa. Toisaalta sama musiikki ei lämmitä niinkään yökerhoissa, mikä voi toisaalta johtua valaistuksesta (tai sen puutteesta), äänentoistosta, ihan vaan asiakaskunnasta tai kaikista yhdessä. Biliksen jälkeen menimme vielä kolmeen pekkaan elokuviin katsomaan Source Code -elokuvan ennakkonäytöstä. Oli muuten aika hyvä.

Walter painui Hong Kongiin nukkuessani ja tänään olen pakannut, kuivattanut pyykkini auringon paisteessa ja tehnyt viimeiset ostokseni. Budjetti riitti loistavsti, lompakossani on tasan yksi dollari paikallista valuuttaa ja metrokortissa on ylimääräistä noin kaksi.

Kohta hyvästelen Edwardin ja suuntaan lentokentälle yölentoani odottamaan. Onneksi perillä on jo sänky varattuna ja voin viimeistään Darwinissa nukkua niin pitkään kuin haluan.

Eletään inhimillisesti ja kuullaan taas.

Pelkonen inhoaa Las Vegasia

 
Suojelusbuddhani

Hindutemppeli

Uima-allas (maailman) katolla

Jonottamaan pääsee merelläkin

 
Kummitusmetro

Ni hao.

Singaporen arkeen on tutustuttu nyt melkein kokonaisen arkiviikon ajan. Maanantai ja tiistai oli pyhitetty itsenäiselle turismille. Näin keskustan monelta metroasemalta käsin eri suunnista ja kiertelin lukuisia ostoskeskuksia. Postikortit tuli ostettua, mutta ovat kirjoittamatta ja lähettämättä. Postimerkkejäkään ei vielä ole. Mieluisimpana kaupunginosana jäi mieleen Chinatown, jossa ei nyt ollut ihan mikään täydellinen meininki, mutta turistiystävällinen paikka se oli kuitenkin. Little India oli toisaalta oma elämyksensä ja näinhän siellä jättimäisen läjän currya erään satunnaisen kiinteistön lattialla. Kiinalaisten Buddhalainen hoilausseremonia vei voiton intialaisten Hindulaisista grillibileistä. Löysin myös suojelusbuddhani temppelistä ja olisin voinut sponsoroida häntä 180 dollarin (n. 95 euroa) hintaan. Ehkä osaan olla ihan hyvä ihminen ilman tuotakin sijoitusta. Ehkä.

Singaporen ulkopuolella eletään jännittäviä hetkiä. Vanhempien sukupolvien kuumat heinäkuut ovat johtaneet syntymäpäivien sumaan huhtikuussa ja serkkuni NyyJuud viettikin synttäreitään eilen. Viikon päästä onkin ainakin kahdet synttärit lisää allekirjoittaneen viettäessä merkkipäiväänsä heti serkkupoika OOOooo-JOOOooo:n juhlallisuuksien jälkeisenä päivänä (itseasiassa synttärit ovat virallisesti 6,5 tuntia samaan aikaan). Toinen huhtikuun puolenvälin hienoimmista jutuista on NBAn pudotuspelien alkaminen. Itse tulen luultavasti olemaan kaukana koripalloa toitottavista töllöttömistä aina toukokuun loppuun asti, joten penkkiurheilullinen kultakausi jää tältä vuodelta lyhyeksi. Onneksi saimme katsottua viimeisiä runkosarjan otteluita ilmaiseksi Internetissä.

Stressiä on tarjoillut rahatilanteeni. Australialainen pankkitilini umpeutuu tämän kuun lopussa ja olen viimeisen matkakuukauden mahdollisten käteisvarantojen ja joulukuussa uusiutuneen Credit/Debit-korttini varassa. Ainoa ongelma tässä on se, että minulla ei vieläkään ole kortille PIN-koodia, koska ensimmäinen sellainen lähetettiin aivan väärään paikkaan. Lyhyestä virsi kaunis, jos olisin hoitanut yhden monesta asiasta kuukautta aikaisemmin ei stressiä olisi. Nyt pitää vain uskoa, että PIN-koodi on tiedossani (ja kortti toiminnassa; laksut olivat myös maksamatta!) ennen kuin käteinen loppuu. Sormet ristiin!

Mutta takaisin Singaporeen. Keskiviikkona kävimme Walterin kanssa Marina Bay Sands -viihdekeskuksessa, joka on kuuluisa kolmesta pilvenpiirtäjästä muodostuvasta hotellistaan ja saa suurimmat tulonsa valtavasta kasinostaan. Kasinolla emme käyneet, mutta pilvenpiirtäjien yhteiselle katolle päädyimme uimaan katolla olevaan uima-altaaseen. Ilmaistahan ei hupi tyypillisesti olisi, mutta lainasimme alakerran Samulilta käytettyä hotellin avainkorttia ja tämä oli riittävä pääsymaksu katolle. Maisemat olivat melkoisia ja otimme valokuvia laajalle levittyvästä Singaporesta. Sitten lähdimme sadetta pakoon sisälle.

Olimme aikeissa mennä yliopistolle vaihtarien läksiäistapahtumaan, mutta meillä ei ollut sateenvarjoa ja sade oli aikamoinen. Luistinradan vieressä lounastamisen jälkeen päädyimme taksijonoon ja siitä härskillä taksilla yliopistolle. Hieman ilmaista ruokaa ja palasimme Commonwealthiin valmistautumaan illan biletykseen.

Sillalla oli melkoiset bileet, mutta ei enää niin paljoa väkeä kuin viikkoa aikaisemmin. Vietin jonkin verran aikaa klubilla tanssilattialla (mistä kertoivat seuraavana yönä kramppaavat pohkeet), mutta sisuskaluissa resonoinut diskojytä (70-luvun termi) ja kalliit juomat eivät miellyttäneet, joten lähdin metsästämään halvempia virvoikkeita sillan kupeesta "sevenilevenistä" (7/11). En nähnyt sillalla ketään oikeasti tuttuja, mutta päädyin jostain syystä puhumaan singaporelaisen Raudhah -nimisen tytön (lue: nuoren naisen) kanssa. Hänelle oli Mika -niminen kaveri opettanut suomea (joskin melko lailla väärin) ja juttu luisti mukavasti. Puhuimme lähinnä Suomesta ja Australiasta (eli lähinnä allekirjoittanut puhui). Kävimme vielä McDonald'sissa, mutta Walter ehti ottaa jo taksin takaisin kotiin huomaamattani ja sain tyytyä matkustamaan taksilla yksin.

Kämpillä Walter antoi minulle peppupiiskaa, kun en ollut vastaillut puhelimeen.

Torstaina heräsimme intialaisten asennusmiesten mekkalointiin "olohuoneessa". Erittäin hitaan käynnistyksen jälkeen kävimme katselemassa rintoja Singaporen taidemuseossa ja teimme ekskursion Singaporen yösafarille. Näimme monia "yöeläimiä" kuten leijonia ja tapiireja erittäin läheltä ja homma oli kyllä hintansa väärti. Kummituseläin ei ikävä kyllä näyttäytynyt. Yösafarilla ei saanut kuitenkaan hirveän hyviä valokuvia, koska salamavalot olivat tiukasti kiellettyjä (mikä ei kylläkään estänyt monia turisteja tunkemasta välähtäviä kameroitaan kahden sentin päähän hedelmiä syövistä lepakoista). Minua se ei toisaalta haitannut, mutta te ette nyt näe yhtään eläintä. Ellette te satu katsomaan Avaraa luontoa blogia lukiessanne, eikä teillä ole lemmikkejä. Rahaa myös meni kotimatkaan, koska emme ehtineet kotiin ennen metroliikenteen loppumista keskiyöllä. Samalla myös taksi maksoi 50% ekstraa. Hieno systeemi.

Että semmosta. Walter lähti tänään punttisalille miehistymään ja minä jäin kämpille päivittämään blogiani. Illalla menemme Suomen suurlähetystöön nauttimaan ilmaista ruokaa ja juomaa. Soppa-Sakari on iloinen.

Kuullaan taas ehkä vielä Singaporesta tai vasta Darwinista, jonne lennän sunnuntain ja maanantain välisenä yönä odottamaan äitiä, synttäreitä ja pääsiäistä.

Adios!

Aprilli pilalla

Hupaisaa Aprillipäivää!

Tässä blogissa ei keskitytä turhaan pilailuun vaan jymyuutisiin. Pari päivää sitten kerroin eri paikoissa vietettävistä öistä. Nyt ovat laskut menneet aivan uusiksi. Mitä ihmettä onkaan tekeillä?

Keskiviikkoisen puistoseikkailun jälkeen palasin hostellille ja kiipesin yläkertaan lataamaan DVD-soitintani. Istuessani alas kuulin yllättäen jonkun puhuttelevan minua henkilökohtaisesti. Ääni kuului tutulle naamalle, sillä Rochfordista tuttu saksalaistyttö Eva oli poikaystävänsä Jacobin kanssa saapunut Perthiin samaisena aamuna. Vaihdoimme kuulumisia ja Jacob kertoi tehneensä Rochfordilla paljonkin samoja hommia kuin allekirjoittanut. He olivat vierailleet jo Alice Springsissä sekä Sydneyssä ja olivat lähdössä autoilemaan ylös alas länsirannikkoa. Vähän samaan tyyliin kuin itsekin olin kaavaillut. Suosittelin heille King's Parkia ennen Perthistä lähtöä.

Eilisessä ohjelmassani oli hostellilla huoneenvaihto sekä läheisissä ilmaisissa museoissa käynti. Huoneenvaihdon jälkeen lähdin liikkeelle. Taidegalleriassa kävin ennen lounasta, mutta museoon en vielä tutustunut. Tein nimittäin länsirannikon matkan budjetointia. Etsiskelin Internetistä viimeisimpiä bensan hintoja ja laskin, että kokonaisuudessaan kahden viikon autoilu tulisi maksamaan 2200 dollaria. Summa tuntui järjettömältä kahden viikon matkaan (ennen ruokakustannuksia). Aloin kehittelemään muita ideoita.

Ensimmäiseksi mieleeni juolahti Singapore. Ystäväni Walter on siellä vaihto-oppilaana ja Länsi-Australiasta sinne lentäminen on Flight Centre -liikkeiden ikkunoiden mukaan halvempaa kuin esim. Sydneystä. Sitäpaitsi koko länsirannikon autoiluidea oli kristallisoitunut kahden hengen matkana, joka oli muuttunut kaksi kertaa kalliimmaksi sooloiluksi. Pistin Valtterille tiedustelua mahdollisesta kyläilystä (hän oli ehdottanut sitä jo ennen matkaansa joulukuussa ja vastasin lähteväni, jos rahat riittävät) ja tarkastelin lentolippujen hintoja Singaporeen ja Darwiniin halvimpien jäädessä alle tuhanteen dollariin.

Sitten odottelin.

Laitoin Äitillekin viestiä, että olin keksinyt muutoksia suunnitelmiin. Kun Valtterista ei vielä kuulunut, ryhdyin harkitsemaan muita matkailuvaihtoehtoja. Varteenotettavimmaksi varasuunnitelmaksi päätyi matka Uluruun, vaikka herättelinkin myös toivoa paluusta Sydneyyn pariksi viikoksi.

Illalla istuin taas hostellin yläkerrassa lataamassa kännykkää, ja Jacobin ja Evan kanssa katsomassa TV:tä. Silloin Valtterilta tuli vastaus ja hän antoi kaksi aikaväliä Singaporen visiitilleni. Houkuttelevimmalta kuulosti 7.-17.4. ja ilmoitin hankkivani lentoliput heti seuraavana päivänä.

Jacob ja Eva lähtivät tänään autoilemaan, joten hyvästelin heidät ennen kuin lähdin nukkumaan.

Tänä aamuna tepastelinkin sitten Apple Storen Internet-tarkkailun kautta Flight Centreen ja varasin itselleni liput. Poistumiseni Perthistä aikaistui samalla kahdella päivällä ja lähden jo ensi tiistaina Darwiniin, josta lennän keskiviikkoiltana Singaporeen. Siellä kimppakämpän lattialla on varattu patja minun nimelläni. Valtterin kanssa käydäänkin heti Malesiassa viikonlopun rantalomalla ja 17. päivä lennän takaisin Darwiniin neljäksi päiväksi odottelemaan äitiä. Liput maksoivat alle tonnin ja budjetistani vapautui toinen mokoma turismiin, syömiseen ja Darwinin jälkeiseen kotimatkaan.

Innoissani siirsin katseeni välittömään tulevaisuuteen, saapastelin hostellin lähellä olevaan turistireissuja kauppaavaan liikkeeseen, ja varasin sieltä itselleni huomiselle päiväreissun Pinnacles -nimisiä aavikonmullistumia katsomaan. Sitten vein paperityöt hostellille ja nappasin reppuni.

Tämän päivän ohjelmassa oli Perthin eläintarha, johon suuntasin erittäin halvalla lautalla, ja jossa otin perinteen mukaan paljon valokuvia. Mihinkään ei ollut kiire ja kiersin katsomassa jokaisen elukan sekä krokotiilin kahteen kertaan. Kädellisiä oli monenlaisia, vaikka koripallofoorumeillakin tunnettu Burman simpanssi loisti poissaolollaan. Vaikuttavimmat on ikuisesti ylläoleviin valokuviin.

Eläintarhasta tarttui myös mukaan yksi tuliainen eikä listalla ole enää montaa henkilöä, joille mokomia pitäisi ostaa. Täytyy myös jättää Aasian ja Tyynen Valtameren suunnille krääsän oston mahdollisuus. Huomenna siis seikkaillaan taas ja sitten onkin vain kaksi kokonaista päivää jäljellä Perthissä. Saa nähdä pysynkö nahoissani!

Syökää keltaista lunta ja kuravelliä!

Ero

Hello,

Nyt ollaan saavuttu siihen pisteeseen, että vietän Sydneyssä enää yhden yön ennen paluutani Suomeen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tästä lähin blogipäivitykset tapahtuvat vanhalla kunnon kännykkäpelillä. Kuvat ovat siis tästä lähin pienempiä ja kuvatekstittömiä. Blogin päivitystiheys riippuu suoranaisesti kännykkäverkon vahvuudesta (joka voi olla heikko) ja käänteisesti seuran määrästä (joka voi olla erittäin vähäinen). Seikkailu aloitetaan huomisella lennolla Adelaideen. Adelaidessa vietettävälle viikonlopulle on järjestetty huimasti ohjelmaa ja saa nähdä ehdimmekö edes keskustassa käymään... Maanantaina jatkankin sitten Perthiin, jossa vietän ainakin viikon turistina ennen kuin porhallan matkaan tutkimaan länsirannikon mystistä luontoa.

Tähän viikkoon on mahtunut lähinnä matkaan valmistautumista. Olen viritellyt soittolistoja, katsellut DVDitä ja stressannut Australian kalliita auton vuokraushintoja. Yksi vuorokausi campervania Länsi-Australiassa maksaa vähintään 60 paikallista dollaria. Uudessa-Seelannissa vastaava (tai siis parempi) auto maksaa 30 paikallista dollaria vuorokaudessa (Uuden-Seelannin dollari on halvempi kuin Australian). Olenkin siis päätynyt käyttämään matkaani Perthistä Darwiniin viisitoista päivää ja neljätoista yötä eli talla laitetaan pohjaan vasta kahden viikon päästä.

En osaa sanoa tästä viikosta mitään järkevää. Sää on ollut erittäin lämmin, mikä onkin ollut hyvää harjoitusta, sillä Adelaiden jälkeen tulen nauttimaan 30-asteisista päivistä luultavasti aina Australiasta lähtemiseen asti. Tiistaina kävin elokuvissa nauramassa, mutta Hall Pass ei niinkään naurattanut vaan masensi. Tänään kävin Harbour Bridgen toisella puolella etsimässä lempipaikkaani Sydneyssä sekä Paddy's Marketsilla ostamassa yhden tuliaisen ja itselleni uuden pyyhkeen. Mutta lähinnä olen käyttänyt aikaani miettien tulevaa matkaani. Aluksi olin innoissani, sitten aloin jännittämään, ja sen jälkeen minua on alkanut pelottamaan. Tänään saatuani laukkuni pakattua ja muut tavarani lajiteltua oli oloni paljon parempi. Valmistautuminen ei voisi olla parempi eikä huomisen ohjelmassa ennen lentokentälle lähtöä ole kuin siivousta ja peseytymistä. Enää ei pelota kuin ihan vähän ja jännitys varmasti muuttuu positiivisemmaksi matkan varrella.

Kohta sitä mennään, nähdään Adelaidessa!

Ei aina keksi hyvää otsikkoa viidessä minuutissa

King of the Beach

Motellin uima-altaan näköala

Kamelin varvas

Sileä kuin delfiini

Väijyvä nisäkäs

Kumpleanjos!

Terve vaan taas täältä Down Underista. Viikonloppureissu Nelson Bayhin meni erittäin mukavasti, vaikka ei siellä mitään mullistavaa tehtykään. Perjantaina lähdimme ajoissa liikkeelle iltapäivällä ja ajoimme yhden pysähdyksen taktiikalla n. 250 km pohjoiseen Nelson Bayhin. Perjantai-iltana kävimme kaupassa ostamassa aamiaistarvikkeita huoneeseen, tutuistuimme motellin ympäristöön ja kävimme syömässä illallista Hog's Breath Cafessa. Juttelimme äidin kanssa mukavia ja nautimme viimeisistä kahdenkeskisistä hetkistä Australiassa.

Lauantaina suuntasimme aamiaisen jälkeen paikalliseen Visitor Centreen, josta buukkasimme itsellemme delfiiniristeilyn myöhäiselle iltapäivälle. Sitten ajoimme niemen avomeren puoleiselle rannalle, jota sivusi 32 kilometrin mittainen hiekkadyyni. Dyynillä oli kaikenlaista toimintaa ja erilaisia kulkuneuvoja tarjolla aina nelivetoisista autoista kameleihin. Me istuimme äidin kanssa pyyhkeidemme päällä rannalla lukemassa kirjojamme. Aurinko ei pahemmin poltellut, koskaa oli sen verran pilvistä. Ei myöskään ollut kylmä eikä tuulista, vaan melkeinpä täydellinen Australian keli. Äiti kävi vedessäkin kahlaamassa, mutta sai huomautuksen rantavahdeilta, kun ei ollut osannut suunnistaa oikein uima-alueen lippujen väliin.

Söimme rannassa vielä lounaan ennen paluutamme motellille. Siellä jatkoimme samantien katolle, jossa oli hotellin uima-allas. Nautiskelimme säästä ja omasta rauhasta, kunnes palasimme huoneeseen käyttämään näköpuhelinta eli Skypeä. Langan toisessa päässä oli the other brotherman perheineen. Illalla kävimme syömässä maailman monipuolisimman ja maittavimma seafood -lautasen.

Tänään aamiaisen jälkeen minä istahdin rattiin ja ajoin yhden pysähdyksen taktiikalla suoraan Eastgardensin ostoskeskukseen ja ruokakauppaan. Söimme lounasta, ostimme minulle sukkia ja meille viikon ruoat ennen kuin palasimme taas kotiin. Sitten käytimme taas näköpuhelinta niin Brothermanin kuin isänikin kanssa.

Fiilispuolesta vielä sen verran, että lauantaiaamuna sain facebook-viestin, jossa tuleva matkakumppanini (tai niin siis luulin) kertoi minulle, että ei lähde mukaani Länsi-Australian kiertueelle. Matkahan tulee minulle nyt kalliimmaksi, mutta saan suunnitella sen aivan itse ja matkustaa juuri niin nopeasti kuin, ja minne vain haluan. On hyvää vaihtelua päästä taas ihan itsenäisesti matkustamaan. Kaksi kuukautta olen kuitenkin joka päivä nähnyt äitiäni, jonka luota muutin pois jo melkien yhdeksän vuotta sitten. Olen matkasta innoissani, mutta se myös jännittää minua aika lailla. Kotimatkaa teen kuitenkin kaksi kuukautta ja etäisyyttä tulee reilussa kuukaudessa taitettua Australiassa n. 7000 kilometriä, joista neljä tuhatta autolla.

Lieneekö johtunut jännityksestä vai mistä, mutta olen nukkunut tai siis saanut unta aika huonosti viime aikoina. Nyt on taas keskiyö, mutta tänään en tunne itseäni enää niin pirteäksi kuin keskiyöllä yleensä. Ehkä jos huomenaamulla saan revittyä itsensä ylös sängystä ajoissa niin saan jotain vielä aikaiseksikin ja ehdin nauttia Sydneystä vielä neljä päivää.

Vielä yksi ilmoitusasia. Vain reilu kuukauden päästä olen syntymäpäivä-Sa(n)kari. Jos haluat lähettää minulle synttärilahjan tai ihan vain -kortin niin se onnistuu helposti. Vaikka itse häivynkin Sydneystä niin äiti ottaa postia vastaan vielä ainakin 20.4. asti ja häneenhän törmään sitten synttäripäivän aattona Darwinissa. Kortit ja Australian dollarit voi lähettää osoitteeseen:

Sakari Pelkonen
580/6 Cowper Wharf Road
Woolloomooloo, New South Wales 2011
Australia

Joo, se on Woolloomooloo, tää ei oo mikään vitsi. Wool niinku villa, loo niinku vessanpönttö, moo niinku, mitä lehmä sanoo ja loo uudestaan.

Jos edes yhden synttärikortin saan niin varma "shout out" on tiedossa lähettäjälle. Eikun kirjoittamaan!

Moro

Vielä on kesiä jäljellä

Hidastakaa bändikuutit!

Maisemakuva

Tyyni valtameri, kirjaimellisesti

Ei mikään porsas

Morientes.

Tiistain luolamiehistelyn jälkeen tuli otettua taas vähän rennommin. Torstaina kävimme isäni kanssa katsomassa läheisessä Art Galleryssä ollutta kiinalaisten kivipatsassotilaiden näyttelyä. Siellä oli julmetusti ihmisiä, mikä johtui lähinnä varmaankin siitä, että näyttely oli avoinna viimeistä viikkoa. Löysin kuitenkin lippujonossa kärsivällisyyteni ja sisäisen zenini (tai Chini) ja pian olimmekin jo näyttelyssä. Kuvia siellä ei saanut ottaa, mutta ei siellä myöskään ollut aivan hirveästi nähtävää. Kiinassa alkuperäisellä ensimmäisen keisarin hautausmaalla on tuhansia samanlaisia patsaita, mutta Sydneyyn oli saapunut vain yhdeksän, yksi kutakin tyyppiä.

Arkeologisen seikkailun jälkeen menin ensimmäistä kertaa sitten marraskuun käymään Paddy's Marketsin markkinoilla Chinatownin lähellä. Reissun agendalla oli tuliaisten ostamisen lisäksi uusien nappikuulokkeiden, uuden lompakon ja jonkinlaisen CD/DVD-kotelon hankkiminen. Tein arvokasta hintavertailua matkan varrella olleissa elektroniikkaliikkeissä ja päädyin ostamaan kymmenen dollarin iPhone-kuulokkeet itse markkinoilta ja kahdeksan dollarin levykotelon paluumatkalla JB HiFistä. Markkinoilla sijoitin myös rahaa tuliaisiin, joiden luonnetta en tässä paljasta, sekä hierontaan. Kyseessä oli aivan tavallinen niska-/hartiahieronta (senkin kierot!), jonka sain tingittyä pari pykälää halvemmaksi yrittämällä kieltäytyä palvelusta. Viisi minuuttia myöhemmin veri kiersi hartioissa paremmin ja shoppailu oli mukavampaa.

Perjantaina saimme vieraita ja kävimme tuttuakin tutumman pariskunnan kanssa syömässä illallista hotelliviikolta tutussa italialaisessa ravintolassa. Söin pizzaa, mutta en jaksanut syödä kuin puolet. Ehkä oli liian myöhä päivällisen syömiseen (kello oli yhdeksän) tai sitten huono unirytmini on heikentänyt ruokahaluani. Palaan tähän myöhemmin.

Lauantaina teimmekin sitten koko perheen voimin eli kolmestaan retken Manlylle ja siellä koko Sydney Harbourin toiseen ääripäähän, North Headiin; paikkaan meni harbour loppuu ja avomeri alkaa. Kaksi viikkoa aikaisemminhan kävin South Headissä ja nyt matkasimme siis vastarannalle. Oli aurinkoinen päivä, mutta ei kuitenkaan liian kuuma. Loppujen lopuksi kävelyreissumme kesti melkein kolme tuntia, mutta se oli oikein mukava ja tulipahan ainakin otettua ihan hyviä kuvia. Näimme luontopoluilla kymmeniä ellei satoja keskenään samanlaisia hämähäkkejä ja ne muistuttivat minua Rochfordin viinitarhojen hämähäkeistä. Nyt en ikävä kyllä päässyt liiskaamaan yhtään hämiksistä vasaralla, mutta toisaalta nehän olivat vain kotonaan eivätkä minun työpaikallani, joten ei siihen ollut tarvetta/halua. Enemmänkin minulla heräsi kunnioitus hämähäkkejä kohtaan eivätkä kärpäset häirinneet kävelyreissua. Saisikohan sellaisen hämähäkin mukaan Pohjois-Australiaan?

Palasimme sivistyksen pariin Manly Beachille ja kävimme rantaravintolassa lounalla. Cesar-salaattini kana muistutti minua kesämökillä perinteisesti grillatuista kanafileistä. Illalla Isä lähti Suomeen ja on perillä siellä tänä iltana (aamulla Australian aikaa).

Minä ja äiti kävimme tänään ruokaostoksilla East Gardensissa sekä shoppailemassa keskustassa. Oli eilistä kuumempi päivä ja eilen palanut niskani ei tykännyt kolmekymmentä asteisesta päivästä. Onneksi pääsimme keskustaan nopeasti pilvenpiirtäjien varjoon. Sain saaliiksi kirjoja ja yhden t-paidan.

Kuten mainitsin olen siis nukkunut melko huonosti tällä viikolla. A) Oman tietokoneen äärellä aika lentää, varsinkin iltaisin ja olen valvonut liian myöhään. B) Sänkyni on jollain tavalla minulle sopimaton ja herään väsyneenä riippumatta unien pituudesta. En tiedä onko tyyny liian pehmeä vai...? Jaaaaaa... siinä se.

Tulevan viikon ohjelmaan kuuluu tietokonetaitojen opettamista, veronpalautusasioiden hoitamista ja tulevista seikkailuista unelmointia. Kahdentoista yön päästä lähden Sydneystä kahden kuukauden mittaiselle kotimatkalle ja sen toinen etappi (kuten kaikki sen jälkeisetkin) on täysin suunnittelematta. Joten siinä riittää miettimistä pidemmäksikin aikaa. Toivelistallani on mahdollisimman pitkän matkan taittaminen autolla, jossa on mielellään ilmastointi. Alan nimittäin olla melko kyllästynyt kuumuuteen. Tai no, en nyt kuumuuteen sinällään, vaan vain omaan suomalaiseen suhtautumiseeni lämpimiin kesäpäiviin.

Kuinka usein sitä tuleekaan kesällä istuttua aamupäivällä "liian pitkään" sisällä ja soimattua itseään siitä, ettei ole ulkona nauttimassa raikkaasta ilmaasta ja kauniista säästä? Suomen kesässä on onneksi niin vähän kauniita, lämpimiä päiviä, että itsensä soimaaminen on (melkein) perusteltua, jos ei ole vaikka ulkotöissä koko kesää.

Mitä jos kesä kestäisi ikuisesti? Tai edes kuusinkertaisen ajan? No siltä tämä välillä tuntuu. Ensimmäisen kesän vietin Suomessa ja lomailin jonkin verran sisällä tehtyäni töitä ulkona. Sitten lähdin matkoille ja vietin toisen kesän Hong Kongin ja Queenslandin kuumuudessa ja siirryin Melbournen kevääseen. Silloin oli ensimmäistä kertaa matkallani kylmä ja jouduin jopa käyttämään takkia. Kesä tuli kuitenkin äkkiä, enkä  muista enää Victoriasta kuin sellaisia ulkona(!) vietettyjä työpäiviä jolloin käytin shortseja niin sateessa kuin auringonpaistessa. Se kesä loppui kuitenkin jouluun jolloin lähdin viileämpään Tasmaniaan.

Siellä kesä oli uuden vuoden jälkeen lämpötilaltaan viileämpi, mutta aurinko oli sitäkin polttavampi ja ulkoilin mieluiten illalla ja aamulla valoisilla, mutta viileillä keleillä. Sitten saavuin Sydneyyn, jossa ensimmäisellä viikolla minut otti vastaan ennätyksellinen lämpöaalto. Virallisesti maaliskuu on syksyä, mutta on ollut täällä joulu- ja tammikuuta lämpimämpi. Nyt minulla on vielä kymmenen viikkoa (eli lasten kesäloman verran) matkaa Suomeen eikä viilennystä ole tulossa kuin viikoksi ennen kotiinpaluuta. Muut viikot ovat sitäkin kesämäisempiä siellä monet niistä vietetään subtrooppisilla leveyspiireillä.

Ensi syksynä ja talvena en aio valittaa kuin ainoastaan niinä päivinä, kun vettä sataa vaakasuoraan tai lumimyrsky laskee näkyvyyden nollaan. Ja silloinkin vain jos on pakko mennä ulos. Menen vaikka kumisaappaat jalassa ulos kahlaamaan sohjossa sitten, kun on pakko. Mutta en anna huonon sään masentaa. Ainoastaan hyvän.

Nyt nautin vielä yhdestä kesästä (ennen Suomen kesää) enkä valita ollenkaan, jos joku päivä on vähän viileämpi. Ehkä alle 20-asteisia päiviä on muuallakin kuin Uudessa-Seelannissa.

Ehkä ei sittenkään...

28 viikkoa myöhemmin

Porndun John

Sateinen lauantairetki

MMMmmmm... Bacon

Onneksi Australiassa ei olla oikeasti pää alaspäin

Eh?

Kaksi (+1) sisarta

Blue haze

Viime torstaisen eläintarhan reissun jälkeen on tullut otettua taas vähän iisimmin. Vaikka virallisesti kesä onkin loppunut ja syksy alkanut niin ei se varsinaisesti keleissä näy. Lämpötila ei päiväsaikaan jää alle kahdenkymmenen ja kolmekymppiä lähennellään edelleen. Syksystä antaa viittaa ehkä entistä lyhyempi päivä, joka myös johtaa päivän keskilämpötilan putoamiseen viileillä illoilla ja aamuilla, vaikka ääripäät ovat suunnilleen pysyneet entisissä mitoissaan. Kai sadettakin on vähän enemmän kuin aikaisemmin.

Perjantain kotona lorvailun jälkeen käytiin illallisella tutun pariskunnan seurana jälleen Kings Crossin intialaisessa ravintolassa, mikäs sen mukavampaa. Pöydässä ei puhuttu yhtään työasioista, vaan mm. politiikasta niin Suomessa kuin Australiassa. 28 Viikkoa sitten sellaista kirosanaa kuin persu ei ollut vielä keksittykään saatika puhuttu persuksien mahdollisesta vaalivoitosta. Ilmeisesti tulevien vaaleissa äänestetään suurpuolueita vastaan ja PerSut ovatkin näiden vaalien Elizabeth Rehn. Näiden vaalien Mara taitaa ikävä kyllä puuttua.

Lauantaina otimme suunnan kohti Wollongongia, jonne ajoimme hetken matkaa pittoreskiä rantatietä. Sade vain hieman haittasi kuvankauniiden maisemien tallentamista valokuvin. Hyödynsimme opiskelijakaupungin vilinää ja hankimme uuden printterin äidin kämppään. Lounaaksi söimme meren antimia kaupungin majakan lähistöllä olevassa kalaravintolassa. Kotiin suuntasimme Eastgardensin ostoskeskuksen kautta, josta saaliiksi saatiin koko viikon ruoat. Iltaohjelmaksi katsoimme yhdessä The Social Networkin puhuttuamme ensin Skypellä The Other Brothermanin herrasväen kanssa.

Sunnuntain otimme iisimmin ja kävimme apostolin kyydillä The Rocksissa markkinoilla ostamassa tuliaisia sekä täyttämässä vatsamme. Siitä suuntasimme vielä keskustaan, jossa sain tyydyttää shoppausimpulssejani vaatteiden ja DVDiden muodossa. Hankintalistalla on vieläkin Mullan allan ensimmäinen kausi sekä uusi lompakko (vanhasta vetskari rikki) ja uudet korvaan työnnettävät kuulokkeet (kahdet rätisevät ei kelpaa). Näiden lisäksi aion ostaa vain tuliaisia kavereille ja sukulaisille, turistirihkamaa itselleni ja toivottavasti myös didjeridoon sitten Pohjois-Australiasta synttäripääsiäisenä.

Maanantai oli niin laiska päivä, ettei siitä tarvitse edes puhua. Olen ammentanut luovuudestani erään vanhan pelin merkeissä enkä ole pelannut edes kokonaista erää... NEXT!

Tänään palasimme isäni kanssa taas turismin teille ja teimme tourin Blue Mountainsille ja siellä sijaitseviin tippukiviluoliin. Tuntui hyvältä nähdä taas oikeata koskematonta Australiaa ja sainkin lisäintoa tulevaan Länsi-/Pohjois-Australian matkaani. Tippukiviluolat oli aika melkoisia katakombeja ja tunnelma oli harras. Etenkin katedraaliksi nimitetyssä onkalossa. Myös kauan etsitty dungeoon löytyi 60-luvun psykedelian virvoittamana.

Jenolan Cavesista palasimme takaisin Blue Mountainsin ykkösturistirysään, jossa teimme jyrkän junamatkan sademetsään, kiertelimme aikamme puiden varjossa ennen köysirata-ajelua takaisin näköalapaikoille. Ihan mukavaahan se oli, mutta ikävä kyllä päivää vaivasi pieni kiire. Saavuimme luolille viime tipassa ja lähdimme pois kymmennen minuutin ruokatauon jälkeen. Toisessa pysähtymispaikassamme oli aikaa käytettävissä tunti, josta melkein neljäsosa oli jo mennyt päästyämme vasta sademetsään. Eikä opas/kuskikaan puhunut koko matkan aikana juuri mistään. Hänellä oli vain kova kiire päästä perillä ja olihan yhdentoista tuntisen päivämme aikana kahdeksan tuntia ajamista tai lauttamatkaa tai kotiin kävelemistä.

Silti päivä oli loppujen lopuksi antoisa, vaikka osa olikin jo ennestään tuttua. Sain kuitenkin selvittää päätäni maisemia katsellessa ja unohtaa tietotekniikan vähäksi aikaa. Paluumatkalla luin kirjaa, joka on viimeinkin alkanut avaamaan silmiäni käsittelemilleen teemoille. The Black Swanin sisältöihin en kuitenkaan sukella sen enempää, saarnaamisesta puhumattakaan. Yritän olla laskematta jäljellä olevia päiviä ja keskittyä sen sijaan tulevien matkojen suunnitteluun sekä hoitaa paperityöt veronpalautusten maksimoiseksi.

Nauttikaa kuvista ja palatkaa takaisin sitten taas joskus.

Tsaukki!

Eläinten kapina

 Pullea

 Ollaan niin kuin ei oltaiskaan

 Petiin tiikerin tuon

 Jalopeura

Elämässä pitää olla haasteita

Päivää

Canberran viikonlopusta ja alkuvuiikon laiskuuspuuskasta ollaan toivuttu ja elämä osa-aikaisena turistina jatkuu. Eilen keskiviikkona alkoi neljän seinän sisällä oleminen ahdistamaan, joten lähdin television koripallo-ottelun jälkeen kaupungille syömään ja ihan vain katselemaan ympärilleni. Etsiessäni pankkiautomaattia löysin lehtikaupasta ostamatta jääneen maaliskuun SLAM -koripallolehdon, joka lähti mukaani Whopper-lounaalle. Sitten suuntasin JB-HiFihin katsomaan, josko sieltä löytyisi viimeinen DVD, jonka aion vielä keräilijänä ostaa ennen Australiasta poistumistani, Mullan Alla, kausi 1. Palasin kotiin yhden DVDn ja kolmen Blu-Rayn kanssa (eikä minulla ole edes Blu-Ray -soitinta, pitänee ostaa PS3 ensi kesänä), mutta em. DVD löytynee vielä edelleenkin liikkeestä kokoelmani sijaan.

Kotiin päästyäni otin hetken rennosti, mutta sitten oli siivouksen aika. Yhdeksän päivää edellisestä oli muutamassa pölyisessä kolossa aivan riittävän pitkä aika. Päivällisen jälkeen istuimme äidin kanssa tietokoneelle ja tilasimme lentoliput Adelaideen ja pois maaliskuun viimeiselle viikonlopulle. Minä poistun sieltä Länsi-Australian pääkaupunkiin Perthiin, kun äiti taas palaa Sydneyyn. Seuraavaksi järjestelyn alla on hotelli Adelaidesta sekä lentoliput ja hotelli pääsiäisen Darwinin reissulle.

Tänään menimme isäni kanssa lautalla Circular Quaysta (lausutaan söökjylär kii) Taronga Zoon eläintarhaan. Saavuimme lyhyehkön lauttamatkan jälkeen eläintarhaan puoliltapäivin ja aloitimme kierroksemme. Näimme hylkeitä, pingviinejä ja pelikaaneja, Intian norsuja, tapiireja ja Bambeja (peuroja), korppikotkan, kilpikonnia ja karhuja, tiikerin, leijonia ja strutseja, kirahveja, seeproja ja bongon, liskjoa ja käärmeitä, alligaattoreita ja krokotiilejä, simpansseja, emuja ja kenguruita, Tasmanian tuholaisen ja paljon kiljuvia lapsia. Lounastaukomme kesti ehkä puoli tuntia ja lähtiessämme takaisin lautalle oli kello jo viisi. Aika meni kuin siivillä ja jonkun verran tuli valokuviakin otettua.

Top 5 elukat:
1. Kirahvi, joka söi rehujaan aidan yli
2. Timon-lauma, joka oli melko letkeä
3. Punainen panda
4. Tapiirit ja
5. Kääpiövirtahevot

Monet eläimistä olivat kotoisin Kaakkois-Aasiasta ja täkäläisen luonnon monimuotoisuus tuli minulle pienenä yllätyksenä. Tapiirin ja tiikerin kavereina seudulta oli kotoisin maailman pienin karhulaji, punainen panda ja "karhukissa". Näiden ja muiden eläimien levinneisyyskarttoja katsomalla tuli selväksi, että ihminen on raivannut monta eläintä ahtaalle ja näiden kotiseudut omaan käyttöönsä. Eläinten asema tässä maailmassa on minulle tärkeä, ainakin jonkinlaisella empaattisella tasolla. Eläintarhan valistusvirsissä puhuttiin paljon kuluttajien ostamien materiaalien alkuperästä. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin melko varma, etten ole ostanut yhtään sademetsästä hakatusta puusta tehtyä tuotetta (ellei IKEA hae puitaan sieltä) saatika uhanalaisten eläinten turkiksia tai luita. Mutta mistä sitä nykymaailmassa tietää tuotteiden alkuperää? Ruoan kohdalla ainakin pysyttelen tutuilla ja turvallisilla linjoilla kunnes palaan Suomeen ja tutustun valintoihin paremmin sitten syssymmällä.

Pittoreskien eläimien lisäksi myös Sydneyn keskustasta sai otettua hyviä kuvia eläintarhan suunnalta.

Palasimme keskustasta suoraan asunnolle. Päivällisen nauttimisen lisäksi olen tänä iltana viimeistellyt iTunes-kikkailuni, järjestänyt tavarani siedettävään kuntoon (tehden pientä "tarvitsen mukaan Länsi-Australiaan"/"Äiti saa tuoda Suomeen" -jakoa) ja päivitellyt kalenteriani (myös oikealla olevaan palkkiin). Nyt olen tyytyväinen ja katson Conanin ennen nukkumaan menoa. Huomenaamula olisi aikomus käydä lenkillä ennen kahta NBA-ottelua. Ensi viikon turimsiin kuuluu ainakin New South Walesin Art Galleryssä käynti ja ehkä matka Blue Mountainsin tippukiviluoliin.

Pysykää linjoilla!

Pääkaupungin valot

Parlamenttitaloja

Canberra Telstra Towerista

Sky high, sky high, sky high

Kävimme Canberrassa äidin kanssa. Kohta isänikin on täällä.

Nukuin huonosti viime yönä ja silmiä painaa jo, joten tänään saatte nauttia ainoastaan kuvista. Palaa takaisin tekstiä varten viimeistään maanantaina!

PÄIVITYS - Tai tiistaina...

PÄIVITYS 2 - Oonpas huono päivittämään blogia. Yritän nyt kuitenkin ihan kunnolla, okei?

Canberra oli siisti mesta (eli hieno paikka) ja varmasti viikonloppureissun arvoinen vierailukohde. Ainakin ihmisille, jotka arvostavat kulttuuria (tai esittävät arvostavansa, jotta eivät näyttäisi tyhmältä itseni mukaanlukien). Perjantaina jätimme tavarat hotellille ja suuntasimme keskustaan ostoksille ja illalliselle. Lempikauppani löytyivät hienosta uudehkosta ostoskeskuksesta, mutta mitään ostettavaa en löytänyt. Söimme illalliseksi italialaisessa ravintolassa lasagnet.

Lauantaina suuntasimme koko päiväksi kaupunkiin. Ensiksi söimme kunnon aamiaisen keskustan kävelykatualueen terassilla. Sitten suuntasimme National War Memorialle, jossa osallistuimme (ilmaiseksi) opastetulle kiertueelle, aiheena australialaiset ensimmäisessä maailmansodassa. Opas puhui nopeasti, mutta suurin osa tiedosta tarttui varmaan johonkin aivojen perukoihin. Tunnin kierroksen jälkeen katsoimme kolme lyhytelokuvaa, joista keskimmäisen oli erittäin taidokkaasti ohjannut Peter Jackson. Kaunis elokuva kertoi ensimmäisen maailmansodan ilmasodasta ja kirkkaissa väreissä taistelivat saksalaiset ja australiaisten tukemat liittolaiset. Peter Jacksonia parhaimmillaan. Kiersimme vielä pikaisesti toisen maailmansodan näyttelyn ennen paluutamme keskustaan.

Sitten kävimme National Sound & Film Archivessa, jossa söimme ensiksi lounasta. "Museossa" ei ollut hirveästi nähtävää tai oli oikeastaan, mutta tutut pätkät oli ympätty pitkään litanjaan muita (tärkeitä) tallenteita eikä kelaamiseen ollut mahdollisuutta. Tutustuin hieman kuitenkin Vili Vilperiin ja Crocodile Dundeehen sekä museon kauppaan, jossa myytiin kalliilla hyviä elokuvia ja muuta hauskaa elävään mediaan liittyvää. Kolmas kulttuurivisiittimme suuntautui National Art Galleryyn, jossa minun silmääni miellyttivät eniten vanhat maisemamaalaukset ja pieni osa nykytaiteesta ja aborginaaliteoksista. Tässä vaiheessa kello oli niin paljon, että ajelimme vilkaisemaan uutta ja vanhaa parlamenttitaloa lähemmin ennen siirtymistä Black Mountainille, jossa sijaitsee Telstra Tower, lähes 200 metrinen TV-, radio- ja näköalatorni. Näkymät olivat melkoiset ja pari kuvaakin tuli otettua. Keskustassa ei kyllä ollut yhtään mieleenpainuvaa rakennusta, ainoastaan sivummalla olleet War Memorial, National Museum ja parlamenttitalot erottuivat edukseen.

Palasimme hotellille ja kävimme testaamassa uima-altaan ja saunan. Saunaa ei voi rehellinen suomalainen saunaksi kutsua. Ilma oli ehkä hieman nahkea ja lauteet tehty ihan oikeasta puusta. Tuoksu oli eukalyptus, jossa hivenen pissaa seasssa. Löylyä ei voinut heittää ja asteita oli tuskin paljoa yli neljäkymmentä. Paremmin on tullut hiki 30-asteisessa Sydneyn poutasäässä. Uima-allaskaan ei ollut hirvittävän lämmin ja mielestäni sen vesi vaikutti hieman suolaiselta.

Siistiytymisen jälkeen kävimme jälleen keskustassa illallisella, tällä kertaa irkkupubin terassilla. Palasimme keskustaan vielä kerran sunnuntaina aamiaiselle ennen paluumatkaa.

Paluumatkalla suuntasimme ensiksi historialliseen Berriman kaupunkiin. Kulttuuria oli viikonloppuna kuitenkin nautittu sen verran, että jaloittelun ja vessatauon jälkeen jatkoimme matkaa. Päädyimme pidennetyn reitin kautta Illawarra Flyn Tree Top Walkille. Äiti oli siellä vieraillut jo moneen otteeseen ja minäkin olin siellä kerran käynyt, mutta itse turistikohde, Tree Top Walk oli jäänyt minultakin kokematta huonon sään vuoksi. Tällä kertaa sää oli parempi ja reippailin sademetsään, jossa ei varoituksista huolimatta onneksi käärmeitä näkynyt. Vuoren rinteeseen keskelle sademetsää oli turistien iloksi ja luontoa säästäen rakennettu eräänlainen metallinen catwalk, joka kulki puiden huippujen tasolla. Keskellä kävelymatkaa oli myös näköalatorni, jonka huipulle kiipesin ripeästi. Sieltä oli hyvät näkymät ja tunnistin Wollongongin opiskelijakaupungin meren rannassa. Pakko myöntää, mutta näköalatornissa oli sen verran heilutusta, että jopa minunlaiselle kivimahalle tuli pieni korkean paikan kammo. Palasin 106 portaan, catwalkin ja sademetsän kautta suoraan ruokapöytään, jossa minua odotti lounaaksi tilatutu tortillat.

Kotimatkalla kävimme vielä ruokakaupassa ostamassa viikon ruokatarpeet koko perheelle. Söimme päivällistä ja jäimme odottelemaan isän saapumista. Hän päivitti tulostaan tekstiviesteillä ja menin häntä talon etuovelle vastaan. Matka oli mennyt hyvin... Mukanaan isällä oli paljon tavaroita äidille ja yksi tärkeä juttu minulle. Oma tietokoneeni, jonka uumenista sain kaivettua iPhoneni varmuuskopion elokuulta. Sen verran hätiköin, että torstaista eteenpäin ottamani valokuvat katosivat bittiavaruuteen palauttaessani vanhaa varmuuskopiota. Mutta Picasan avulla olen ladannut jokaikisen blogissa nähdyn kuvan, joten koneeni Australiakansioni ei ole aivan kuvatta. Pilven hopeinen reunus on se, että kaikki vanhat yhteystietoni ovat taas kännykässäni, joten sinun ei tarvitse lähettää minulle käyntikorttiasi ellet halua ja minä säästyn suurelta vaivalta metsästää ihmisten yhteystietoja.

Tämän viikon alun olenkin kiivaasti hakannut tietokoneeni näppäimistöä palauttaakseni puhelimeni entiseen tai oikeastaan entistäkin parempaan loistoon. iTunes-musiikkini virhetiedot on lähes korjattu ja monet turhat tiedostot on poistettu. Katsoimme maanantaina Oscar-gaalaa, joka oli mielestäni viihdyttävä eikä juurikaan yllättävä. Olisin toivonut, että King's Speech olisi saanut yhden Oscarin vähemmän (**khröhön** paras ohjaaja! **kröhöm**), jotta Inceptionilla olisi ollut pystejä eniten. Mielestäni juontajat olivat oikeasti hyviä, mutta se voi johtua siitä, että en ole ikinä nähnyt Anne Hathawaytä missään hyvässä elokuvassa.

Kymmenestä parhaan elokuvan ehdokkaasta olen nähnyt seitsemän ja häpeänkin suuresti, että Toy Story 3 on jäänyt minulta näkemättä. Voin kuitenkin syyttää tästä dubbausta, joka viivästytti elokuvan Suomeen tuloa elokuun lopulle, jolloin olin jo lähtenyt. Australiaan saavuttuani elokuva häipyi teattereista noin viikossa. DVD:kin maksaa yli 30 dollaria! 127 Hours tuli juuri teattereihin ja ajattelinkin mennä sen seuraavaksi katsomaan, kunhan löydän aikaa sille ja The Kids Are Alright taitaa olla jo DVDllä enkä ollutkaan siitä kuullut ennen ehdokkuuksien julkistamista (jos silloinkaan?).

Huomenna otamme vielä iisisti ja siivoamme kämpän isän kanssa, mutta torstaina lähdemmekin sitten Tarongan eläintarhaan katselemaan kirahveja ja tiikereitä!

Koettakaa pysyä kyydissä, saijjonaara.