Riskei on otettava (toinen yritys)

Yo, jou, YO!

Enää pari päivää Tasmanian kiertomatkaan ja kutkutus alkaa hipoa jo pilviä. Kerrataan kuitenkin ensiksi, mitä kummaa viime päivinä on tapahtunut.

Maanantai ei ollut niin sateinen kuin odotin. New England Patriots sai köniinsä New York Jetsiltä, joten urheiluviihde oli heikkoa. Vaikka viime kirjoituksessa niin uhkailinkin, en aloittanut työnhakua Sydneystä maanataina. Vietin pitkät pätkät päivästä lukien kirjaa ja eteninkin n. kaksisataa sivua. Tähän kului aikaa arviolta neljä tuntia. Aikaa vierähti myös soittolistaprojektin siimeksessä, jossa edettiin aakkosjärjestyksessä artisti kerrallaan jo s-kirjaimen loppuun. Muuten ohjelmassa oli hieman DVDilyä, syömistä ja tuttua kaupungilla hyörimistä.

Tiistai oli toivoa täynnä, sillä Domino'silla oli pizzat jälleen alennuksessa. Myös elokuviin teki mieli mennä jokaviikkoisen supertiistain kunniaksi.

Aamupäivällä katseltiin Family Guyta apaattisissa tunnelmissa. Ms. S ilmestyi hostellille, mutta ehti myös kadota ennen kuin ehdin sanaakaan hänen kanssaan vaihtamaan. Soittolistaprojekti valmistui, lopputuloksena 333 tarkkaan seulottua autoilubiisiä. Nyt ennen itse matkaa oli enää jäljellä kaksi tavoitetta: "A Spotlight of Bother" -kirjan loppuun lukeminen sekä tietysti itse matkan suunnittelu. Aikaa piti siis tuhlata ja mukavimmin se onnistui Community-sarjaa katsoen. Herkullista pepperonipizzaa syödessä ja kokista siemaillessa oli mukava nauraa.

Pian olikin aika lähteä elokuviin ja halusin mennä ajoissa teatterille, jotta voisin lueskella kirjaa näytöstä odotellessa. Yllätyksekseni löysin teatterin toisen kerroksen ja sieltä luonnollisesti laitteen, jossa kokoa 5 olevia koripalloja viskottiin metallirenkaaseen. Sijoitin laitteeseen kolme dollaria ja kolmannella yrittämällä suoritin päivän parhaan tuloksen. Palkinnoksi sain hyvän mielen ja liudan punaisia tikettejä, jotka heitin roskiin.

Vielä enemmän hyvää mieltä tarjosi elokuva, The King's Speech, jonka kävin katsomassa. Elokuvan kuvastama historian ajanjakso oli hieman hämäränpeitossa allekirjoittaneelta, mutta se oli ainoastaan hyvä asia muutamien juonenkäänteiden kannalta. Nauroin hieman tajutessani, että Helena Bonham Carterin roolihahmo oli vanha kunnon kuningataräiti, joka eli yli satavuotiaaksi. Elokuva oli loistava ja suurin syy oli näytelijöiden suoritukset. Guy Pearce ja englantilainen aksentti? Kyllä kiitos. Geoffrey Rush oli loistavampi kuin vuosiin puheterapeutti Loegina. Mutta ansaittu Golden Globe -voittaja Colin Firth omisti jokaisen ruuulla viettämänsä hetken änkyttävänä Yorkin herttuana ja sittemmin kuningas Yrjö kuudentena. Suosittelen kaikille, jotka saavat pulssinsa pysymään matalana kahden tunnin ajan.

Elokuvan jälkeen oli erityisen hyvä mieli ja teki mieli päivittää blogia. En kuitenkaan keksinyt mitään hauskaa osuvaa otsikkoa, joten sen sijaan menin nukkumaan.

Tänään agendallani oli pyykin pesu ja Tasmanian kiertomatkan suunnittelu. Ms. S tuli jälleen visiitille ja pyykinpesun lomassa ja varsinkin jälkeen lähes koko päivä vierähti hänen seurassaan. Kävimme Subwayssa syömässä, Woolworth'sissä matkaeväitä ostamassa sekä Salamancassa, josta hän osti itselleen erittäin terveellistä paahtoleipää. Juttelimme Tasmaniasta, töistä, Australiasta, hostelleista, vieraista ihmisistä ja kavereista eikä hetkeäkään ollut sellainen olo, että tekisin mieluummin jotain muuta. Ms. S oli liikkeellä italialaisen Lucianon kanssa ja heillä oli ISO kielimuuri ylitettävänä. Kommunikaatiota helpottaakseen he käyttivät hyväksi Googlen käännössovellusta S:n tietokoneella. Luciano jäi hostellillemme etsimään töitä interwebistä, sillä aikaa kun me pyörimme ulkona. Itselleni jäi semmoinen kuva Lucianon kielivaikeuksista, että kyse ei ollut ainoastaan englannin kielen vaikeudesta vaan myös jonkinlaisesta lukihäiriöstä. Kaveria kävi hieman sääliksi, mutta vielä enemmän sympatiaa liikeni S:lle, joka turhautui silminnähden kommunikaation hitauteen.

Ennen päivällistä ja hostellille paluuta piipahdin kirjakaupassa katsastamassa matkailuopukset löytääkseni Tasmanian ehdottomat matkailukohteet. Suurin ongelma matkan suunnittelussa tähän mennessä oli se, ettei minulla ollut harmainta aavistustakaan siitä, mitä haluan nähdä matkallani. Matkaoppaiden ja Googletuksen avulla aloin kuitenkin saada paremman käsityksen siitä, mitä haluaisin nähdä. Päivällisen jälkeen söimme porukalla suklaakakkua ja sitten tiesinkin jo matkareittini melko tarkkaan.

Kaivapa nyt siis Tasmanian karttasi esiin ja lähde virtuaalimatkalle kanssani.

Perjantaina keskipäivällä hyppään vuokra-autoni eli kolmiovisen Hyundai Getzin oikealle etupenkille ja porhallan vasenta kaistaa pois Hobartista koukkaamalla pohjoisen kautta länteen. Siellä vastaan tulee Mount Field National Park, joka tarjoaa kauniita maisemia ja ehkä hieman villieläimiäkin.

Sieltä matka jatkuu luoteeseen kiemuraisia reittejä luonnonpuistojen läpi aina länsirannikolle asti Strahanin kaupunkiin. Sieltä käsin on mahdollisuus risteillä Maquarie Harbour nimisellä poukamalla.

Seuraavana autoilupäivänä matkataan koilliseen ensimmäisenä pysähdyspaikkana Tasmanian suosituin kohde, Cradle Mountain. Todennäköisesti kiipeilen ja käppäilen jollekin läheiselle kukkulalle ja sään salliessa saan hyviä kuviakin (Cradle Mt. on pilvien peitossa kahdeksana päivänä kymmenestä).

Tässä vaiheessa tarkastellaan kalenteria ja kelloa suuntana Tasmanian toiseksi suurin kaupunki Launceston. Siellä vähintään kultturia ja murkinaa, jos ei enemmänkin. Jos on kiire niin jatketaan matkaa itään, rannikolle asti, määränpäänä Bay of Fires. Siellä ehkä myöskin kävellään paikasta A takaisin paikkaan A, jonka jälkeen autoilu jatkuu rannikkoa pitkin etelään.

Siellä vastaan tulee Freycinet Natl. Park ja Tasmanian toiseksi tai kolmanneksi kuuluisin luonnon nähtävyys, Wineglass Bay. Sieltä haetaan pari valokuvaa, kävellään vähän pitkällä hiekkarannalla ja ehkäpä myös sukelletaan hieman suolavettä hiukusiin, jos vesi on tarpeeksi lämmintä. Matka jatkuu edelleen etelään, saaren kaakkoisnurkkaan Tasman Peninsulalle ja historialliseen Port Arthurin vankilakaupunkiin. Toivottavasti siellä riittää aikaa turistikierrokselle.

Jos kalenteri on tässä vaiheessa vielä maanantain puolella (auton palautus Hobartissa keskipäivällä tiistaina 96 tuntia lunastuksen jälkeen) matkataan Hobartin läpi etelään ja katsastetaan Huon Valleyn maisemat ihan vaikka vain auton ikkunan läpi.

Wau! Aika hengähtää... Melkoset suunnitelmat vaikka itse sanonkin. Toivottavasti ehdin toteuttamaan edes puolet niistä ja niin, että rahaa on vielä pankkitilillä Hobartiin palatessani. Makuupussi on, eväät on ostettu ja enää puuttuu luonnonpuistopassi, joka takaa pääsyn Tasmanian joka kolkkaan.

Huomenna saatan yrittää Mt. Wellingtonilla käyntiä ja ehdottomasti pakkaan kamani valmiiksi sekä luen loppuun 500-sivuisen romaanini. Matkalta palattuani onkin jälleen pizza-/elokuva-tiistai ja ehkä museo-keskiviikko, "unohdinko jotain"-torstai ja pakkailu-/tsillaus-perjantai. Sydneyn työnhaun aloitan myös palattuani, sillä silloin on aikaa jälleen stressata. Nyt on tarkoitus seikkailla ja nauttia.

Kuullaan taas, seuraavan kerran ties mistä!

Ps. Sen verran unohtui mainita, että sain mielenkiintoisen sähköpostin viimeyönä matkatoimistoltani, Kilroy Travelsilta. Lentoyhtiöiden reittimuutosten takia lennän Uuden-Seelannin Aucklandiin Australian lisäksi Tongalta ja Samoalta, koska suoraan lentäminenhän olisi aivan sairaan tylsää. Air New Zealandin lentojen ruoka- ja viihdetarjonnan on syytä olla hintansa (kulutettu aika) väärti.