Lajien synty

Hei,

Tämän päivän tarina kertoo rakkaasta matkakumppanistani ja sopii hyvin myös pereen pienemmille. Kuten tiedätte, lähdin yksin kiertämään Australiaa viime vuoden elokuussa. Marraskuussa minulla oli ilo tavata veljeäni ja äitiäni, mutta matkaseurueeni henkilömäärä ei noussut yli yhden. Mutta viimeinen Tasmaniassa tapasin nykyisen matkakummpanini. Hän on kotoisin Kiinasta, mutta hän on aito australialinen vesinokkaeläin. Wesinokkaeläin-Wilson.

Wesinokkaeläin-Wilson oli kyllästynyt turistikaupan hyllyyn ja hän halusi ehdottomasti muuttaa Suomeen. Niinpä maksoin hänestä lunnaat, mistä lähtien hän onkin seurannut minua matkallani.

Wesinokka-Wilson on yöeläin, joten hän viihtyy sängyssä koko päivän. Hänellä on ollut jo monta kotia mm. Hyundai Getzin takapenkki Tasmaniassa ja mukava patja lattialla Singaporessa. Vielä yhden yön on kotina niin pehmeä sänky, että allekirjoittaneesta tuntuu melkein kuin nukkuisi arkussa. Wilsonia se ei haittaa.

Wilson ei osaa puhua, mutta hän on hyvä kuuntelemaan ja hän on kovin ilmeikäs vaaleanruskeine kulmakarvoineen. Nimensä hän on saanut erään lentopallon mukaan, jonka matkakumppanilla kesti kotiin pääsy paljon kauemmin kuin minulla.

Katsomme Wilsonin kanssa silloin tällöin DVDitä, joskus luemme kirjaa ja toisinaan pelaamme korttia. Wilson ei ole hävinnyt vielä kertaakaan. Ei varsinkaan tuijotuskilpailussa.

Yksi miinuspuoli Wilsonissa on. Hän ei ole käynyt kertaakaan peseytymässä tapaamisemme jälkeen. Yleensä Vesinokkaeläimet viihtyvät vedessä, mutta Wesinokkaeläin-Wilson ei tykkää kylpeä yksin. Hän (kuten minäkin) odottaa innolla pääsevänsä peseytymään suomalaisten lajitoveriensa kanssa. Wilson heitetään pesukoneeseen, mutta minä tahdon saunaan. Mutta ei Wilson ole likainen. Tai en minä ainakaan sellaista ole huomannut.

Wilson on matkustanut pitkiä matkoja lyhyen elämänsä aikana. Hän on lentänyt Tasmaniasta Sydneyyn, sieltä Adelaideen, sitten Perthiin, Darwiniin, Singaporeen ja vielä takaisin Darwiniin. Matkalla on vielä enemmän pituutta jäljellä ja Wilson pääsee lepäilemään ainakin Uuteen-Seelantiin, Tongalle ja Samoalle.

Koska Wesinokkaeläin-Wilson on eläin, hän on matkustanut kaikki lentomatkat matkalaukussani lentokoneen ruumassa. Perthistä lähtien hänellä on ollut seuranaan toinen australialainen villieläin, joka niinikään odottaa pääsyä suomalaiseen kotiin. Lopullisen osoitteen tiedämme vain me kolme, eikä ristiäisiäkään ole vielä pidetty. Viimeisillä matkoillani voi matkalaukussani olla kuitenkin sen verran tungosta tuliaisten takia, että Wilson saattanee matkustaa kanssani lentokoneen sisällä.

Viime lentomatka Singaporesta oli sujunut ruumassa mukavasti. Ikkunasta näkyi täysikuu ja sen valaisemat pilvet. Myös etelänristi vilkutteli meille kunnes pilvet peittivät sen ja taivasta valaisi keltainen ukkosmyrsky.

Darwinissa Wilson on pysynyt visusti sisätiloissa, sillä ulkona on liian kuumaa hänen turkilleen. Itse olen viilentynyt mukavasti uima-altaassa polskiessani melkein kuin vesinokkaeläin konsanaan. Palanut en ole, mutta maanantaina taisi hatutta kulkeminen tuottaa lievän auringonpistoksen, josta seurannut päänsärky hellitti vasta tiistai-iltana. Ennätin sen jälkeen elokuviin ilman tuskaa.

Tänään tapasin kaksi suomalaista tyttöä ja kadehdin hiukan heidän tilannettaan. Jos joku aikoo näin pitkälle matkalle lähteä, niin suosittelen ottamaan kaverin kotimaasta mukaan. Kaverista pääsee hetkittäin välillä eroon, jos tarvitsee, mutta yksin matkustaessa voi joutua lähtemään Singsporeen, jotta saisi juttuseuraa.

Huomenna matkasueurueeseeni liittyy viimeistä kertaa äitini ja ylihuomenna onkin allekirjoittaneen juhlapäivä. Minuutilleen 29-vuotias olen kuitenkin vasta seuraavana yönä paikallista aikaa, mutta onnitteluja otetaan vastaan lauantainakin.

Hauskaa pääsiäistä,
Terveisin Wesinokkaeläin-Wilson ja (ylihuomisen) päivän Sa(n)kari