Tällä kertaa ei ole tarjolla yhtään valokuvia, pahoittelen. Visuaalisesti Sydney on tämän viikon ollut pettymys, sillä joka päivä on ollut ainakin osittain pilvinen. En ole myöskään hirveästi ulkoillut, mutta ainakin paperityöt tuli tehtyä. Kävin tänään viemässä kaikki mahdolliset lomakkeet taxbackiä eli verenpalautusta sekä superannuationin eli eläkerahan palautusta varten. Käytin tähän tarkoitukseen samaa firmaa, joka hankki minulle pankkitilin, -kortin, verotusnumeron ja kännykkäliittymän. Pankkipalvelu tosin sulkeutuu (kuten jo pari haarakonttoriakin) huhtikuun lopussa, joten firmalla ei mene ehkä ihan niin hyvin kuin toivoisi. Ajoitus on toisaalta ihan siedettävä, koska tili olisi pitänyt sulkea toukokuussa kuitenkin. Nyt ei tarvitse sitäkään itse tehdä.
Veronpalautus ja eläkeraha-asiat ovat Australiassa aikamoista käsikähmää ja firmoja, jotka näitä rahoja hoitavat on iso liuta, ja toinen toistaan epäilyttävämpiä. Yhteensä minun valitsemani pulju veloittaa minulta näistä palveluista 330 dollaria, joiden jälkeen olen tyytyväinen, jos rahaa tulee edes 500 dollaria eli n. 370 euroa minun Suomen tililleni kesän mittaan. Halvemmalla pääsisi, jos hoitaisi veroasioitaan itse, mikä ei itseasiassa olisi kauhean vaikeaa, jos vain omaa kaikki viimeiset palkkakuititnsa ja tietää eläkerahastonsa tiedot. Itse vain olin valinnut firman jo aikaa sitten, eikä sitoutumisen purkaminen olisi ollut helppoa. No, tästä eteenpäin kaikki onkin "kotiin päin".
Toinen asia, joka on mieltäni painanut tällä viikolla on tulevan viikonlopun suunnittelu. Menemme äidin kanssa Port Stephensiin Nelson Bayhin nauttimaan paikallisesta rantaelämästä. Matka päätettiin jo aikaa sitten, joskus Canberran reissun paikkeilla ja olin silloin reissusta innoissani. Sittemmin mielessäni on ollut paljon enemmän Adelaiden matka ja sen jälkeiset reissut eikä tuleva viikonloppu ei ole vaikuttanut niin tärkeältä. Äiti ehdotti ajankulukseni surffikurssia, mikä kuulosti aluksi houkuttelevalta ja olikin ollut takaraivossani jopa Sydneyä varten. Alkuviikon pähkäilinkin, että menenkö surffikurssille vai en. Päätin viimeinkin, että en oikeasti halua surffata edes yhden kurssin vertaa. En tiedä painaako päätöksessä oikeasti kunnioitukseni ja pelkoni merta ja sen eläviä kohtaan, mutta siinä on ainakin yksi hyvä tekosyy. Eilen uutisissa kerrottiin, että nuorta naista oli purrut hai juurikin Nelson Bayssä ja tänään kuulin radiosta, että pureampia oli melkein koko kropassa; yksi raajoistakin oli jouduttu ompelemaan takaisin paikoilleen. Nimeni ei ole Brody, ja tiedän, että haihyökkäykset ovat tilastollisesti erittäin harvinaisia, mutta en lähde houkuttelemaan yhtään Brucea hylkeenmuotoisilla surffilaudoilla. Hait, kuten krokotiilit ja myrkkykäärmeet nyt vain sattuvat olemaan tsunamiakin pelottavampia uhkia.
Olen päätökseeni erittäin tyytyväinen.
Illalla pakkaan reppuni ja huomenna katson korista, kunnes äiti tulee minua hakemaan. Ensi viikon vietänkin sitten valmistautuen viimeiseen tulikokeeseen eli kaksi kuukautta kestävään kotimatkaan/seikkailuun. Viikon päästä on repun lisäksi pakattuna matkalaukku, ja niillä pitäisi selvitä jotenkin Perthistä Darwiniin kolmen ja puolen viikon aikana.
Vähän jänskättää...
Hyvää viikonloppua myös kaikille lukijoille ja nähdään taas su-ma tai myöhemmin... Adios!
Bruce ja Stephen
viheltävä ripuli
ReplyDeletepyllypeli
ReplyDelete