Monday, March 21, 2011

Ei aina keksi hyvää otsikkoa viidessä minuutissa

King of the Beach

Motellin uima-altaan näköala

Kamelin varvas

Sileä kuin delfiini

Väijyvä nisäkäs

Kumpleanjos!

Terve vaan taas täältä Down Underista. Viikonloppureissu Nelson Bayhin meni erittäin mukavasti, vaikka ei siellä mitään mullistavaa tehtykään. Perjantaina lähdimme ajoissa liikkeelle iltapäivällä ja ajoimme yhden pysähdyksen taktiikalla n. 250 km pohjoiseen Nelson Bayhin. Perjantai-iltana kävimme kaupassa ostamassa aamiaistarvikkeita huoneeseen, tutuistuimme motellin ympäristöön ja kävimme syömässä illallista Hog's Breath Cafessa. Juttelimme äidin kanssa mukavia ja nautimme viimeisistä kahdenkeskisistä hetkistä Australiassa.

Lauantaina suuntasimme aamiaisen jälkeen paikalliseen Visitor Centreen, josta buukkasimme itsellemme delfiiniristeilyn myöhäiselle iltapäivälle. Sitten ajoimme niemen avomeren puoleiselle rannalle, jota sivusi 32 kilometrin mittainen hiekkadyyni. Dyynillä oli kaikenlaista toimintaa ja erilaisia kulkuneuvoja tarjolla aina nelivetoisista autoista kameleihin. Me istuimme äidin kanssa pyyhkeidemme päällä rannalla lukemassa kirjojamme. Aurinko ei pahemmin poltellut, koskaa oli sen verran pilvistä. Ei myöskään ollut kylmä eikä tuulista, vaan melkeinpä täydellinen Australian keli. Äiti kävi vedessäkin kahlaamassa, mutta sai huomautuksen rantavahdeilta, kun ei ollut osannut suunnistaa oikein uima-alueen lippujen väliin.

Söimme rannassa vielä lounaan ennen paluutamme motellille. Siellä jatkoimme samantien katolle, jossa oli hotellin uima-allas. Nautiskelimme säästä ja omasta rauhasta, kunnes palasimme huoneeseen käyttämään näköpuhelinta eli Skypeä. Langan toisessa päässä oli the other brotherman perheineen. Illalla kävimme syömässä maailman monipuolisimman ja maittavimma seafood -lautasen.

Tänään aamiaisen jälkeen minä istahdin rattiin ja ajoin yhden pysähdyksen taktiikalla suoraan Eastgardensin ostoskeskukseen ja ruokakauppaan. Söimme lounasta, ostimme minulle sukkia ja meille viikon ruoat ennen kuin palasimme taas kotiin. Sitten käytimme taas näköpuhelinta niin Brothermanin kuin isänikin kanssa.

Fiilispuolesta vielä sen verran, että lauantaiaamuna sain facebook-viestin, jossa tuleva matkakumppanini (tai niin siis luulin) kertoi minulle, että ei lähde mukaani Länsi-Australian kiertueelle. Matkahan tulee minulle nyt kalliimmaksi, mutta saan suunnitella sen aivan itse ja matkustaa juuri niin nopeasti kuin, ja minne vain haluan. On hyvää vaihtelua päästä taas ihan itsenäisesti matkustamaan. Kaksi kuukautta olen kuitenkin joka päivä nähnyt äitiäni, jonka luota muutin pois jo melkien yhdeksän vuotta sitten. Olen matkasta innoissani, mutta se myös jännittää minua aika lailla. Kotimatkaa teen kuitenkin kaksi kuukautta ja etäisyyttä tulee reilussa kuukaudessa taitettua Australiassa n. 7000 kilometriä, joista neljä tuhatta autolla.

Lieneekö johtunut jännityksestä vai mistä, mutta olen nukkunut tai siis saanut unta aika huonosti viime aikoina. Nyt on taas keskiyö, mutta tänään en tunne itseäni enää niin pirteäksi kuin keskiyöllä yleensä. Ehkä jos huomenaamulla saan revittyä itsensä ylös sängystä ajoissa niin saan jotain vielä aikaiseksikin ja ehdin nauttia Sydneystä vielä neljä päivää.

Vielä yksi ilmoitusasia. Vain reilu kuukauden päästä olen syntymäpäivä-Sa(n)kari. Jos haluat lähettää minulle synttärilahjan tai ihan vain -kortin niin se onnistuu helposti. Vaikka itse häivynkin Sydneystä niin äiti ottaa postia vastaan vielä ainakin 20.4. asti ja häneenhän törmään sitten synttäripäivän aattona Darwinissa. Kortit ja Australian dollarit voi lähettää osoitteeseen:

Sakari Pelkonen
580/6 Cowper Wharf Road
Woolloomooloo, New South Wales 2011
Australia

Joo, se on Woolloomooloo, tää ei oo mikään vitsi. Wool niinku villa, loo niinku vessanpönttö, moo niinku, mitä lehmä sanoo ja loo uudestaan.

Jos edes yhden synttärikortin saan niin varma "shout out" on tiedossa lähettäjälle. Eikun kirjoittamaan!

Moro

No comments:

Post a Comment