Kova kuin kivi

Sydney, the city that sometimes sleeps

Hyde Park

Jippiaijee ja lyhyestä virsi kaunis.

Blogin lukijamäärä on romahtanut räjähdysmäisesti enkä osaa syyttää siitä kuin itseäni. Totuus on se, että ennen Sydneyyn tuloani, blogin päivittäminen oli hyvää ajanvietettä. Nyt tylsyyttä on voinut taistella monella eri aseella ja kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle. Toisaalta kirjoittamisen aiheet ovat myös "heikentyneet".

Tällä viikolla olen virtuaalisesti valloittanut maailman, todistanut Todellista Sisua (Kova kuin kivi) elokuvateatterissa, katsonut NBA-otteluita ja käynyt äidin kanssa shoppailemassa.

Apua, olen todella väsynyt ja haluan mennä nukkumaan. Lyhyt tarkastelu saanee riittää.

Keskiviikosta en muista juuri muuta kuin lounaan hakureissun Kings Crossiin sekä NBA-ottelun, jota en edes oikeastaan katsonut, koska pelasin tietokoneella.

Torstaina kikkailin lähes koko päivän koneella, kunnes n. tunti ennen äidin kotiintuloa hoidin viikon siivoukset. Imuroin ja moppasin lattiat ja pesin todella likaiset puiset ikkunoiden kaihtimet. Saan siivoamisesta myös rahallisen korvauksen, joten tein ensimmäistä kertaa töitä sitten joulukuun puolivälin. Ansaitseminen tuntui hyvältä ja pääsinkin nauttimaan työni hedelmistä elokuvaillassa kaupungin keskustassa. Äiti ei kokannut, koska oli menossa bisnesillallisella, ja minä lähdin samaa matkaa kaupungille.

Ennen elokuvaa ostin pari puuttuvaa DVDtä (The Wire S1 ja HIMYM kausi 5) ja söin päivälliseksi hampurilaisaterian, tietysti. Elokuva oli melko hyvä, mutta vielä hienomman kokemuksesta teki se, että sen näki elokuvateatterissa. Moni tämän jo tietääkin, mutta olen siitä harvinainen tapaus, että käyn useammin elokuvissa yksin kuin seurassa, oli teatteri sitten Australiassa tai Suomessa. Olen harrastanut yksin elokuvissa käyntiä jo rippikouluikäisestä enkä tiedä montaa juttua, jotka päihittäisivät sitä fiilistä, kun voi vaan olla elokuvan jälkeen hiljaa ja antaa fiiliksen velloa koko kotimatkan. Tähän yhdistyy vielä kävelemällä venytetty kotimatka, joka on monasti kulkenut eduskuntatalon nurmikon kivireunuksen päältä ja kansallismuseon editse hämärtyvässä Helsingin illassa. Samoja fiiliksiä voi myös onneksi saada tihkusateisessa Hyde Parkissa.

Perjantai oli jälleen NBA-päivä kahden ottelun siivittämänä. Tarkastelin työpaikkailmoituksia, mutta mitään hakemisen arvoista ei löytynyt. Illalla söimme vastapäisessä pubissa edellisiltä viikonlopuilta tutun pariskunnan kanssa. Ruoka oli melko hyvää eikä seurassakaan ollut valittamista.

Lauantaiaamuna seurasin äitiäni kampaajalle tämän vanhoille kulmille The Rocksiin ja sainkin melko freesin frisyyrin japanilaiselta tytöltä. Palveluun kuului pari hiustenpesua ja päänahan hierontaa. Söimme äitin kanssa lounasta saksalaisessa olutravintolassa, jonka jälkeen suuntasimme kodin kautta Eastgardensin ostoskeskukseen. Ostarilta äidin mukaan tarttui aimoläjä kokkaustarvikkeita 30 prosentin alennuksella. Itse palasin kotiin "tyhjin käsin". Illalla soitimme näköpuhelimella Suomeen, jossa Otherbrother perheineen oli langan vastakkaisessa päässä.

Tänään oli toinen shoppailu-/laiskottelupäivä. Aamulla katsoimme rauhassa Lostia kunnes suuntasimme jälleen samaiseen ostoskeskukseen. Tällä kertaa haaviini tarttui ehjät verkkarit (9 dollarilla!) Big W:stä eli Woolworth's ruokakaupan Anttilaa vastaavasta. Palattuamme kotiin otimme näköpuhelinyhteyden Californiaan, mistä brotherman kertoi uudesta työpaikastaan iiiisossa firmassa. Ilmaiset kokikset ja ruokaa kolme kertaa päivässä; kuulostaa hyvältä paikalta, vaikka työstä ei puhuttu juuri mitään.

Heti puhelun jälkeen kiiruhdimme äidin kanssa keskustaan. Dymocksista ostettiin kirjoja ja JB-HiFistä DVD:itä. Niistä nautittiin myöhemmin illalla. Mutta sitä ennen syötiin terveellinen päivällinen ja otettiin vielä yksi näköpuhelu, tällä kertaa isälleni, joka saapuu tänne tasan viikon päästä puhelun jälkeen.

Viikko päättyi The Road -elokuvaan, jonka viimeiset 15 minuuttia jäivät pilkkivältä äidiltäni pimentoon. Huomenna yritän siivota ennen kuin lähden katsomaan NBA:n All-Star -ottelua sporttibaariin. Tiistaina meille tuleekin vieraita, jotka viipyvät perjantaihin asti jolloin lähdemme äidin kanssa viikonloppureissulle pääkaupungiin Canberraan, josta palattuamme onkin isäni jo melkein täällä.

Nähdään ensi viikolla!