Pääkaupungin valot

Parlamenttitaloja

Canberra Telstra Towerista

Sky high, sky high, sky high

Kävimme Canberrassa äidin kanssa. Kohta isänikin on täällä.

Nukuin huonosti viime yönä ja silmiä painaa jo, joten tänään saatte nauttia ainoastaan kuvista. Palaa takaisin tekstiä varten viimeistään maanantaina!

PÄIVITYS - Tai tiistaina...

PÄIVITYS 2 - Oonpas huono päivittämään blogia. Yritän nyt kuitenkin ihan kunnolla, okei?

Canberra oli siisti mesta (eli hieno paikka) ja varmasti viikonloppureissun arvoinen vierailukohde. Ainakin ihmisille, jotka arvostavat kulttuuria (tai esittävät arvostavansa, jotta eivät näyttäisi tyhmältä itseni mukaanlukien). Perjantaina jätimme tavarat hotellille ja suuntasimme keskustaan ostoksille ja illalliselle. Lempikauppani löytyivät hienosta uudehkosta ostoskeskuksesta, mutta mitään ostettavaa en löytänyt. Söimme illalliseksi italialaisessa ravintolassa lasagnet.

Lauantaina suuntasimme koko päiväksi kaupunkiin. Ensiksi söimme kunnon aamiaisen keskustan kävelykatualueen terassilla. Sitten suuntasimme National War Memorialle, jossa osallistuimme (ilmaiseksi) opastetulle kiertueelle, aiheena australialaiset ensimmäisessä maailmansodassa. Opas puhui nopeasti, mutta suurin osa tiedosta tarttui varmaan johonkin aivojen perukoihin. Tunnin kierroksen jälkeen katsoimme kolme lyhytelokuvaa, joista keskimmäisen oli erittäin taidokkaasti ohjannut Peter Jackson. Kaunis elokuva kertoi ensimmäisen maailmansodan ilmasodasta ja kirkkaissa väreissä taistelivat saksalaiset ja australiaisten tukemat liittolaiset. Peter Jacksonia parhaimmillaan. Kiersimme vielä pikaisesti toisen maailmansodan näyttelyn ennen paluutamme keskustaan.

Sitten kävimme National Sound & Film Archivessa, jossa söimme ensiksi lounasta. "Museossa" ei ollut hirveästi nähtävää tai oli oikeastaan, mutta tutut pätkät oli ympätty pitkään litanjaan muita (tärkeitä) tallenteita eikä kelaamiseen ollut mahdollisuutta. Tutustuin hieman kuitenkin Vili Vilperiin ja Crocodile Dundeehen sekä museon kauppaan, jossa myytiin kalliilla hyviä elokuvia ja muuta hauskaa elävään mediaan liittyvää. Kolmas kulttuurivisiittimme suuntautui National Art Galleryyn, jossa minun silmääni miellyttivät eniten vanhat maisemamaalaukset ja pieni osa nykytaiteesta ja aborginaaliteoksista. Tässä vaiheessa kello oli niin paljon, että ajelimme vilkaisemaan uutta ja vanhaa parlamenttitaloa lähemmin ennen siirtymistä Black Mountainille, jossa sijaitsee Telstra Tower, lähes 200 metrinen TV-, radio- ja näköalatorni. Näkymät olivat melkoiset ja pari kuvaakin tuli otettua. Keskustassa ei kyllä ollut yhtään mieleenpainuvaa rakennusta, ainoastaan sivummalla olleet War Memorial, National Museum ja parlamenttitalot erottuivat edukseen.

Palasimme hotellille ja kävimme testaamassa uima-altaan ja saunan. Saunaa ei voi rehellinen suomalainen saunaksi kutsua. Ilma oli ehkä hieman nahkea ja lauteet tehty ihan oikeasta puusta. Tuoksu oli eukalyptus, jossa hivenen pissaa seasssa. Löylyä ei voinut heittää ja asteita oli tuskin paljoa yli neljäkymmentä. Paremmin on tullut hiki 30-asteisessa Sydneyn poutasäässä. Uima-allaskaan ei ollut hirvittävän lämmin ja mielestäni sen vesi vaikutti hieman suolaiselta.

Siistiytymisen jälkeen kävimme jälleen keskustassa illallisella, tällä kertaa irkkupubin terassilla. Palasimme keskustaan vielä kerran sunnuntaina aamiaiselle ennen paluumatkaa.

Paluumatkalla suuntasimme ensiksi historialliseen Berriman kaupunkiin. Kulttuuria oli viikonloppuna kuitenkin nautittu sen verran, että jaloittelun ja vessatauon jälkeen jatkoimme matkaa. Päädyimme pidennetyn reitin kautta Illawarra Flyn Tree Top Walkille. Äiti oli siellä vieraillut jo moneen otteeseen ja minäkin olin siellä kerran käynyt, mutta itse turistikohde, Tree Top Walk oli jäänyt minultakin kokematta huonon sään vuoksi. Tällä kertaa sää oli parempi ja reippailin sademetsään, jossa ei varoituksista huolimatta onneksi käärmeitä näkynyt. Vuoren rinteeseen keskelle sademetsää oli turistien iloksi ja luontoa säästäen rakennettu eräänlainen metallinen catwalk, joka kulki puiden huippujen tasolla. Keskellä kävelymatkaa oli myös näköalatorni, jonka huipulle kiipesin ripeästi. Sieltä oli hyvät näkymät ja tunnistin Wollongongin opiskelijakaupungin meren rannassa. Pakko myöntää, mutta näköalatornissa oli sen verran heilutusta, että jopa minunlaiselle kivimahalle tuli pieni korkean paikan kammo. Palasin 106 portaan, catwalkin ja sademetsän kautta suoraan ruokapöytään, jossa minua odotti lounaaksi tilatutu tortillat.

Kotimatkalla kävimme vielä ruokakaupassa ostamassa viikon ruokatarpeet koko perheelle. Söimme päivällistä ja jäimme odottelemaan isän saapumista. Hän päivitti tulostaan tekstiviesteillä ja menin häntä talon etuovelle vastaan. Matka oli mennyt hyvin... Mukanaan isällä oli paljon tavaroita äidille ja yksi tärkeä juttu minulle. Oma tietokoneeni, jonka uumenista sain kaivettua iPhoneni varmuuskopion elokuulta. Sen verran hätiköin, että torstaista eteenpäin ottamani valokuvat katosivat bittiavaruuteen palauttaessani vanhaa varmuuskopiota. Mutta Picasan avulla olen ladannut jokaikisen blogissa nähdyn kuvan, joten koneeni Australiakansioni ei ole aivan kuvatta. Pilven hopeinen reunus on se, että kaikki vanhat yhteystietoni ovat taas kännykässäni, joten sinun ei tarvitse lähettää minulle käyntikorttiasi ellet halua ja minä säästyn suurelta vaivalta metsästää ihmisten yhteystietoja.

Tämän viikon alun olenkin kiivaasti hakannut tietokoneeni näppäimistöä palauttaakseni puhelimeni entiseen tai oikeastaan entistäkin parempaan loistoon. iTunes-musiikkini virhetiedot on lähes korjattu ja monet turhat tiedostot on poistettu. Katsoimme maanantaina Oscar-gaalaa, joka oli mielestäni viihdyttävä eikä juurikaan yllättävä. Olisin toivonut, että King's Speech olisi saanut yhden Oscarin vähemmän (**khröhön** paras ohjaaja! **kröhöm**), jotta Inceptionilla olisi ollut pystejä eniten. Mielestäni juontajat olivat oikeasti hyviä, mutta se voi johtua siitä, että en ole ikinä nähnyt Anne Hathawaytä missään hyvässä elokuvassa.

Kymmenestä parhaan elokuvan ehdokkaasta olen nähnyt seitsemän ja häpeänkin suuresti, että Toy Story 3 on jäänyt minulta näkemättä. Voin kuitenkin syyttää tästä dubbausta, joka viivästytti elokuvan Suomeen tuloa elokuun lopulle, jolloin olin jo lähtenyt. Australiaan saavuttuani elokuva häipyi teattereista noin viikossa. DVD:kin maksaa yli 30 dollaria! 127 Hours tuli juuri teattereihin ja ajattelinkin mennä sen seuraavaksi katsomaan, kunhan löydän aikaa sille ja The Kids Are Alright taitaa olla jo DVDllä enkä ollutkaan siitä kuullut ennen ehdokkuuksien julkistamista (jos silloinkaan?).

Huomenna otamme vielä iisisti ja siivoamme kämpän isän kanssa, mutta torstaina lähdemmekin sitten Tarongan eläintarhaan katselemaan kirahveja ja tiikereitä!

Koettakaa pysyä kyydissä, saijjonaara.