Pelkonen inhoaa Las Vegasia

 
Suojelusbuddhani

Hindutemppeli

Uima-allas (maailman) katolla

Jonottamaan pääsee merelläkin

 
Kummitusmetro

Ni hao.

Singaporen arkeen on tutustuttu nyt melkein kokonaisen arkiviikon ajan. Maanantai ja tiistai oli pyhitetty itsenäiselle turismille. Näin keskustan monelta metroasemalta käsin eri suunnista ja kiertelin lukuisia ostoskeskuksia. Postikortit tuli ostettua, mutta ovat kirjoittamatta ja lähettämättä. Postimerkkejäkään ei vielä ole. Mieluisimpana kaupunginosana jäi mieleen Chinatown, jossa ei nyt ollut ihan mikään täydellinen meininki, mutta turistiystävällinen paikka se oli kuitenkin. Little India oli toisaalta oma elämyksensä ja näinhän siellä jättimäisen läjän currya erään satunnaisen kiinteistön lattialla. Kiinalaisten Buddhalainen hoilausseremonia vei voiton intialaisten Hindulaisista grillibileistä. Löysin myös suojelusbuddhani temppelistä ja olisin voinut sponsoroida häntä 180 dollarin (n. 95 euroa) hintaan. Ehkä osaan olla ihan hyvä ihminen ilman tuotakin sijoitusta. Ehkä.

Singaporen ulkopuolella eletään jännittäviä hetkiä. Vanhempien sukupolvien kuumat heinäkuut ovat johtaneet syntymäpäivien sumaan huhtikuussa ja serkkuni NyyJuud viettikin synttäreitään eilen. Viikon päästä onkin ainakin kahdet synttärit lisää allekirjoittaneen viettäessä merkkipäiväänsä heti serkkupoika OOOooo-JOOOooo:n juhlallisuuksien jälkeisenä päivänä (itseasiassa synttärit ovat virallisesti 6,5 tuntia samaan aikaan). Toinen huhtikuun puolenvälin hienoimmista jutuista on NBAn pudotuspelien alkaminen. Itse tulen luultavasti olemaan kaukana koripalloa toitottavista töllöttömistä aina toukokuun loppuun asti, joten penkkiurheilullinen kultakausi jää tältä vuodelta lyhyeksi. Onneksi saimme katsottua viimeisiä runkosarjan otteluita ilmaiseksi Internetissä.

Stressiä on tarjoillut rahatilanteeni. Australialainen pankkitilini umpeutuu tämän kuun lopussa ja olen viimeisen matkakuukauden mahdollisten käteisvarantojen ja joulukuussa uusiutuneen Credit/Debit-korttini varassa. Ainoa ongelma tässä on se, että minulla ei vieläkään ole kortille PIN-koodia, koska ensimmäinen sellainen lähetettiin aivan väärään paikkaan. Lyhyestä virsi kaunis, jos olisin hoitanut yhden monesta asiasta kuukautta aikaisemmin ei stressiä olisi. Nyt pitää vain uskoa, että PIN-koodi on tiedossani (ja kortti toiminnassa; laksut olivat myös maksamatta!) ennen kuin käteinen loppuu. Sormet ristiin!

Mutta takaisin Singaporeen. Keskiviikkona kävimme Walterin kanssa Marina Bay Sands -viihdekeskuksessa, joka on kuuluisa kolmesta pilvenpiirtäjästä muodostuvasta hotellistaan ja saa suurimmat tulonsa valtavasta kasinostaan. Kasinolla emme käyneet, mutta pilvenpiirtäjien yhteiselle katolle päädyimme uimaan katolla olevaan uima-altaaseen. Ilmaistahan ei hupi tyypillisesti olisi, mutta lainasimme alakerran Samulilta käytettyä hotellin avainkorttia ja tämä oli riittävä pääsymaksu katolle. Maisemat olivat melkoisia ja otimme valokuvia laajalle levittyvästä Singaporesta. Sitten lähdimme sadetta pakoon sisälle.

Olimme aikeissa mennä yliopistolle vaihtarien läksiäistapahtumaan, mutta meillä ei ollut sateenvarjoa ja sade oli aikamoinen. Luistinradan vieressä lounastamisen jälkeen päädyimme taksijonoon ja siitä härskillä taksilla yliopistolle. Hieman ilmaista ruokaa ja palasimme Commonwealthiin valmistautumaan illan biletykseen.

Sillalla oli melkoiset bileet, mutta ei enää niin paljoa väkeä kuin viikkoa aikaisemmin. Vietin jonkin verran aikaa klubilla tanssilattialla (mistä kertoivat seuraavana yönä kramppaavat pohkeet), mutta sisuskaluissa resonoinut diskojytä (70-luvun termi) ja kalliit juomat eivät miellyttäneet, joten lähdin metsästämään halvempia virvoikkeita sillan kupeesta "sevenilevenistä" (7/11). En nähnyt sillalla ketään oikeasti tuttuja, mutta päädyin jostain syystä puhumaan singaporelaisen Raudhah -nimisen tytön (lue: nuoren naisen) kanssa. Hänelle oli Mika -niminen kaveri opettanut suomea (joskin melko lailla väärin) ja juttu luisti mukavasti. Puhuimme lähinnä Suomesta ja Australiasta (eli lähinnä allekirjoittanut puhui). Kävimme vielä McDonald'sissa, mutta Walter ehti ottaa jo taksin takaisin kotiin huomaamattani ja sain tyytyä matkustamaan taksilla yksin.

Kämpillä Walter antoi minulle peppupiiskaa, kun en ollut vastaillut puhelimeen.

Torstaina heräsimme intialaisten asennusmiesten mekkalointiin "olohuoneessa". Erittäin hitaan käynnistyksen jälkeen kävimme katselemassa rintoja Singaporen taidemuseossa ja teimme ekskursion Singaporen yösafarille. Näimme monia "yöeläimiä" kuten leijonia ja tapiireja erittäin läheltä ja homma oli kyllä hintansa väärti. Kummituseläin ei ikävä kyllä näyttäytynyt. Yösafarilla ei saanut kuitenkaan hirveän hyviä valokuvia, koska salamavalot olivat tiukasti kiellettyjä (mikä ei kylläkään estänyt monia turisteja tunkemasta välähtäviä kameroitaan kahden sentin päähän hedelmiä syövistä lepakoista). Minua se ei toisaalta haitannut, mutta te ette nyt näe yhtään eläintä. Ellette te satu katsomaan Avaraa luontoa blogia lukiessanne, eikä teillä ole lemmikkejä. Rahaa myös meni kotimatkaan, koska emme ehtineet kotiin ennen metroliikenteen loppumista keskiyöllä. Samalla myös taksi maksoi 50% ekstraa. Hieno systeemi.

Että semmosta. Walter lähti tänään punttisalille miehistymään ja minä jäin kämpille päivittämään blogiani. Illalla menemme Suomen suurlähetystöön nauttimaan ilmaista ruokaa ja juomaa. Soppa-Sakari on iloinen.

Kuullaan taas ehkä vielä Singaporesta tai vasta Darwinista, jonne lennän sunnuntain ja maanantain välisenä yönä odottamaan äitiä, synttäreitä ja pääsiäistä.

Adios!