Takaisin Alaskaan!

Tere!

Perjantaihin taidettiin jäädä. Ilta aloitettiin Walterin ja son of dad of Samin kanssa suuntaamalla Suomen suurlähettilään asunnolle kutsutilaisuuteen. Siellä tavattiin muita NUS:n vaihto-oppilaita sekä niinikään vaihtareita SMUlta, eli vähän niinku paikallinen kauppis, ja opintomatkaajia Turun kauppakorkeakoulusta. (Eli vähän niinku paikallinen kauppis...)

Oli hauskaa tutustua uusiin suomalaisiin tyyppeihin ja turussa opiskelevien kanssa oli helppo tulla juttuun. Lähinnä keskityin keskustelemaan naispuolisten henkilöiden tai Walterin kanssa. Tarjoilu oli juhlien ehdotonta aatelia. Söin lohta, join lonkeroa, söin lihapullia, join Olvia, söin kunnon salaattia ja join Fizziä.

Juhlat lppuivat tarjoilun hiivuttua ja suuntasimme koko juhlajoukon voimin ulos. Me "paikalliset" suuntasimme takaisin aloittelemaan Commonwealthiin, jossa juhlittiin synttäreitä. Turkulaiset menivät suoraan Clarke Quayn sillalle ja me seurasimme perässä puolenyön aikaan (normihintaisella) taksilla. Juttelin vielä muutamien turkulaisten kanssa, mutta tunsin itseni melko ylimääräiseksi heidän kadottuaan terassibaariin ja kavereiden suunnatessa yökerhoihin. Itse olin liian väsynyt ja hyppäsin ensimmäiseen taksiin kohti CWtä.

Ai, niin. Walter oli jättänyt avaimet kotiin, mutta etuovi oli auki. Sen sijaan Walterin huone oli lukossa ja avaimet ilmeisesti sen sisäpuolella. Eikä Erkkakaan ollut kotona. Kaiken kukkuraksi Walterin puhelimesta oli akku loppunut. Siinä sitten vietin yötä silmäluomet raskaina tietokoneen äärellä ja siirryttyäni pienelle nahkasohvalle lepäämään tuli Walterkin paikalle. Nukahdin jossain vaiheessa ja heräsin, kun joku herrasmies (vaksi, vartija tms.) tuli avaamaan meille oven. Lattialla oleva patja ei koskaan ole tuntunut niin hyvältä.

Lauantaina otimme pitkään iisisti ja minä pesin pyykkiä. Iltaa vietimme Edwardin ja parin brittikaverin kanssa ensiksi biljardia pelaten. Biljardipaikassa soi sensuroimaton hittimusa ja täytyy myöntää, että joko olen taantunut tai sitten hittimusan taso on pienessä nousussa. Toisaalta sama musiikki ei lämmitä niinkään yökerhoissa, mikä voi toisaalta johtua valaistuksesta (tai sen puutteesta), äänentoistosta, ihan vaan asiakaskunnasta tai kaikista yhdessä. Biliksen jälkeen menimme vielä kolmeen pekkaan elokuviin katsomaan Source Code -elokuvan ennakkonäytöstä. Oli muuten aika hyvä.

Walter painui Hong Kongiin nukkuessani ja tänään olen pakannut, kuivattanut pyykkini auringon paisteessa ja tehnyt viimeiset ostokseni. Budjetti riitti loistavsti, lompakossani on tasan yksi dollari paikallista valuuttaa ja metrokortissa on ylimääräistä noin kaksi.

Kohta hyvästelen Edwardin ja suuntaan lentokentälle yölentoani odottamaan. Onneksi perillä on jo sänky varattuna ja voin viimeistään Darwinissa nukkua niin pitkään kuin haluan.

Eletään inhimillisesti ja kuullaan taas.